You are here

Keittiön kaapistot

Kaappien suunnittelu alkoi jo ennen koko remontin alkua. Meillä on ulko-ovena selektiivimalli josta saa kannettua lastulevyä vain ulospäin ja kun edellinen keittiö kesti 30-luvulta tähän päivään, niin tavoitteena oli tehdä yhtä lailla pitkäikäinen keittiö. Lähdin siis piirtelemään kaappeja ihan itse valmiskeittiön sijaan. Pidän vanhojen kaapistojen huonekalumaisuudesta, eli tässäkin alakaapistoon on haettu pikkuisen mallia vanhasta piirongista vetolaatikoineen.

 

Vanhan puretun puuhellan paikalle haaveilimme uudesta puuhellasta, mutta totta puhuen näin pienessä keittiössä sille ei ollut tilaa. Sen sijaan piirsin puuhellan tilalle hellasaarekkeen joka noin toiminnallisesti ajaa samaa asiaa. Samalla myös kärynpoisto vanhaan tuuletushormiin tuli hoidettua luonnollisesti. Vanhassa keittiössä oli kaasuliesi, ja kun on muutaman vuoden sellaista käyttänyt niin sähköhellaan ei ole paluuta. Kaappiin piti siis saada vielä tila kaasupullolle.

Kaapistoja teki kaksikin puuseppää, toinen teki rungot ja toinen ovet ja laatikot. Vaikka sitä on joskus työkseenkin suunnitellut asioita, niin tuntui aika herkulliselta nähdä kaapistot ihan oikeasti sen jälkeen kun oli tuijotellut niitä päiväkaudet vain paperilla.

Puusepän kanssa sovittiin että kaapit maalataan kahdesti ja se ei ihan piisannut vaan pinta oli vielä hiukan epätasainen. Maalailimme kaapit sitten vielä kolmannen kerran paikallaan. Maalina oli Uulan pellavaöljymaali itse sävytettynä. Ihan alusta asti maalia ei olla tehty itse muutamaa koe-erää lukuunottamatta, mutta käytännössä kaikki sävytykset on tehty itse tähän taloon. Paitsi että se on kivaa hommaa, niin jotenkin on helpompi aavistella lopullista väriä maalipurkin pinnasta kuin postimerkin kokoisesta värimallista.

Kun kaapit oli maalattu ja tammiset työtasot asennettu niin homma alkoi olla viimeistelyä vaille valmis. Tasot öljyttiin puuvenetyyliin lujasti pellavaöljyllä ennen asennusta ja alapuolelle tuli vielä Osmon vaha päällimmäiseksi, sinne kun ei pääse lisääkään öljyä laittamaan. Pinta jäi vain öljylle. Kaikki huoneen listat jalkalistoja lukuunottamatta putsattiin, maalattiin ja laiteltiin takaisin paikoilleen. Kaapistoihin ruuvattiin kahvat ja salvat.

Hellataso näytti alkuun hiukan liian isolta paikalleen. Uuni ja hella vievät oman tilansa, kaasupullolle piti saada tila ja vasemman puolen vetolaatikoihin haluttiin vielä riittävästi tilaa kattiloille. Kun pöytätason sai kuitenkin kiertämään nätisti hellannurkan ympäri, niin kaappi alkoi istua kivasti paikoilleen.

Hellankulman taakse jääneeseen lokoseen oli vaikea sovitella mitään erityisen hyödyllistä hyllyä tai kaappia. Vanhan keittiön aikaan päädyimme astiapyyhkeiden suurkuluttajiksi, kun keittiössä ei ollut kuivauskaappia. Tuntui aika luonnolliselta panna pyyhkeet hellankulmalle "lämpimään", vaikkei tuo piironki niin pyyhkeitä kuivatakaan kuin oikea hella. Kuvassa näkyy myös kaasupullokaapin ovi, kaappiin mahtuu joko 5 kg teräs- tai komposiittipullo.

Muista yksityiskohdista voisi mainita puusepän tekemän apteekkikaapin, johon on laitettu kaikki jauhot ja muut kuiva-aineet. Kovapäisyyttäni en viitsinyt etsiä riittävän siistiä valmista mekanismia ja kun kaikki löytämäni mekanismit olivat jotenkin muovisen tai halvan oloisia niin päätettiin että puuseppä tekee tuonne vain laatikot ja se siitä. Valinta oli oikein hyvä, rullakiskoilla laatikot tulevat ulos todella nätisti.

Tiskikaapin alle tuli kierrätysasema, vetolaatikkoon mahtuu justiinsa mitoitettuna viisi kierrätysastiaa. Tässä tuli oikeastaan vastaan ainoa vapailla mitoilla tehdyn kaapiston ongelma: kaksi kaupan roskisvaunua ei mahtunut vierekkäin kaappiin kun kaappi ei ollut moduulimitoissa. Mutta eipä ollut iso homma tehdä oman mittaista vaunua laskiämpäreille. Ja toisaalta viemäriputkille olisi pitänyt tehdä tila vaikka kuinka olis ollut "kaupan hylly".

Mietimme pitkään vaihtoehtoa paneloinnille tuossa tiskipöydän päällä. Mietitytti että kuinka panelin saa pidettyä puhtaana ja erityisesti että kuinka panelin tiivistää niin ettei vesi valu pöydän taakse. Toivon mukaan pintaan vedetty lakka auttaa puhtaanapidossa ja pöydänkanteen naulattu lista pitää pöydällä lainehtivan veden poissa seinästä. Ja jos panelointi alkaa ihan sikamaisesti likaantumaan tiskipöydän kohdalta niin sen päälle voi sitten vaikka naulata kuparipellin suojaksi. Ja ettäs pääsen itteäni kehumaan niin kaikki tämän sortin listat on itse tehtyjä, kun en laiskuuttani viittinyt edes mennä kauppaan katsomaan josko siellä olis sopivaa.

Leikkuulaudan kohdalla piti vähän improvisoida, koska rullakiskoilla ulos vedettävä moderni leikkuulauta olisi ollut aika korni keittiöpiirongissa. Olen joskus puutyökurssia vetäessäni tehnyt oppilaiden jämäpätkistä lihapölkyn joka sopi vetolaatikkoon kuin valettu, takareunasta piti kaventaa sentin verran ja pölkky oli kuin laatikkoon tehty. Tarvittaessa sen saa vielä kaiveltua laatikosta pois kovempaan käyttöön.

Ikkunan alla on talon mukana tullut vanha leivontapöytä tasona, varsinainen ruokapöytä on olohuoneen puolella. Sääli että leivontapöydän mukana olleet 1800-luvun lopun pinnatuolit lähtivät edellisten matkaan, mutta kiva se on tuo pöytäkin. (Toim. huom, sain myöhemmin ostettua myös ne pinnatuolit edellisiltä, niiden entisöinti seuraa joskus.)







Tämmättinen keittiö. Hommaan meni aika tarkalleen viisi kuukautta, joista ensimmäinen ja viimeinen olivat hiukka alkuvoimistelua ja viimeisten detaljien hieromista, mutta vaikka luppoajat kuinka laskee niin kyllä siinä yhden kvartaalin sai huhkia kaikki illat ja viikonloput. siitä puolitoista-pari kuukautta oli lattiaa ja hirsihommia, köökki sinänsä olisi kyllä tullut nopeamminkin.


Tämän tarinan kirjoittaminen on toiminut ihan hyvänä terapiana. Ihmisen mieli paranee niin nopeasti, ettei sitä ennen kuvien selaamista muistanutkaan jotain lattiaa jyskyttäneensä kappaleiksi. Taikka repineensä seiniä, maalanneensa, kaakeloineensa, hakanneensa Haltexeja seiniin, raapineensa rappausta, liimailleensa korkkia... Puhumattakaan että saisi mieleensä että missä järjestyksessä tavarat olivat vanhoissa kaapeissa. Sekin on jo unohtunut että neljään kuukauteen ei ruokaa laitettu muuta kuin yhdellä sähkölevyllä ja tiskit kannettiin kopalla yläkerran lavuaariin tiskattavaksi.