Pesukomuutin rakentaminen, osa 1: runko

No niin, rupesin viimein rakentamaan pesukaappia eli komuutia.

Muodon historia on itse asiassa omassa lapsuudessani: mökillä oli tuollainen kaappi tiskipöytänä, kansi muovimatolla suojattuna. Kun keittiöön saatiin vähän uudempi tiskipöytä niin sain vanhan pöydän työpöydäkseni verstaalle ja sen ääressä rakennettiin laivaston verran purjelaivoja, ainakin patteriston verran kuminauhatykkejä ja paljon muuta Ehdottoman Tarpeeellista pienten poikien tavaraa.

Rakennan kaappia itse asiassa "nurinpäin", panelointi ensin ja sisukset sitten. Halusin että panelointi on ihan täydellinen niin että rytmi säilyy eikä paneleita tarvitse halkoa tai rytmiä rikkoa ovien ja laatikoiden kohdalla. Siispä päädyiin tekemään paneloinnin ensin ja säätämään sisälle tulevan kaapin leveyttä sitten sen mukaan. Lopputulema oli että kaapin runko kapenee 12 mm CAD-kuvasta. Ei paljon, mutta juuri sen verran että jonkun panelin olisi joutunut halkaisemaan.

Vaikka luulisi että mulla on kaikki maailman työkalut niin sähköpuolella puutteita on. Katkaisusirkkelin hankkimisen sijaan olen rakentanut jiirilaatikon käsisirkkelille. Ajattelin että ostan yhden hyvän sirkkelin kahden keskiverron sijaan. Eihän tuolla laatikolla mitään kolmeen suuntaan vinkkeleitä nurkkajiirejä tee, mutta ne sahaan joka tapauksessa käsin. Tasan samaan mittaan pätkiminen käy tällä vehkeellä silti ihan hyvin.

Tiesin että nurkkapalasta tulee eniten ongelmia, joten tein pikamallin nurkasta. Tällä lailla sain hyvät mallipalikat panelien höyläykselle ja sain myös hienosäädettyä panelien alle tulevan nurkan muodon siistiksi. Sekä höyläys että runkopuiden sahaus kävi sitten näppärästi näiden mallien mukaan.

Höyläys kävi helposti mallipalikoista mitattujen ja suuntaispiirtimellä rimoihin siirrettyjen viivojen mukaan. Höyläämisestä sen verran pikkuvinkkiä että simssihöylästä kannattaa napauttaa terää vähän sivusta sisään niin ettei terän nurkka tee paneliin raitoja. Muuten homma on helppoa kun pitää sormia höylän alla tilapäisohjurina.

Panelointi kävi hyvin sukkelaan, päätypanelien tekoon meni katkomisineen ja valmisteluineen pari tuntia. En yleensä kovin paljon harrasta mallien tekemistä, mutta nyt täytyy myöntää että tuon mallin tekeminen säästi varmasti pari tuntia sovitustyötä ja pilalle menneitä säleitä.

Ovien ja laatikoiden reunoihin piti liimata säle. Eihän panelin tyttöponttia voi jättää irralleen, se vain murtuu irti. Tuommoiseen vanhaan höylään saa halkaisuterän jolla sai näppärästi höylättyä koiraspontin irti ja jäljelle jäi vielä ehjä paneli oven toiseen reunaan. Sahaamalla sahausrako olisi vienyt osan puusta ja jäljelle olisi jäänyt turha panelinpätkä, nyt sai molemmat puolet käyttöön.

Paneliovi oli helppo homma. Nurkkiin tuli puolilapaliitos, eli lapaliitos joka kuitenkin näyttää sisäpuolelta vain jiiriin sahatulta. Kun osat oli pätkitty, niin helpointa oli vain puristaa osat yhteen, sahata ne ohutteräisellä sahalla yhdessä, merkata puoliväli ja sahata lapaliitoksen puolikkaat auki.

Mulla on helmasyntinä oikoa aina vähän ja sahauksia ei jaksanut hieroa ihan millilleen. Sitäpaitsi on nopeampaa ja tarkempaa höylätä liitos mittaan sen sijaan että yrittäisi sahata sen kerralla oikein.

Tuosta kotikutoisesta katkaisulaatikosta johtuen panelit eivät nyt olleet ihan sataselleen samanmittaisia, joten tasasin päät kulmauslaudalla höylän kanssa. Ja viimeiseksi laitoin oveen vielä vinotuen näön vuoksi. Oikeastaan pelkkä liima olisi pitänyt oven suorana, mutta nyt se näyttää siltä kuin se olisi tehty ihan oikein.

Lohenpyrstöliitokset olivatkin sitten vähän isompi haaste.

Muokkasin Stanley #55-höylään terän, jolla sai höylättyä lohenpyrstön koiraspuolen. Höylässä ei ole varsinaista pohjaa vaan pari erikseen säädettävää tukikiskoa, niin että siihen voi sovittaa aika lailla erilaisia teriä. Yleensä lohenpyrstöhöylissä on viisto terä jotta se leikkaa enempi viiltämällä, mutta tämä tekee vaneriin ihan hyvää jälkeä.

Lohenpyrstön "tyttöpuolta" varten piti olla sahaohjain. Sain kulman passattua höylän kanssa samaksi kun tein kapulan laitaan pari viistettä lohenpyrstöhöylällä malliksi ja mitaksi ja sen jälkeen höyläsin sahaustuen oikeaan mittaan. Lisämausteeksi tuen päihin tuli vielä reät puristimia varten ettei sahatessa kolhi rystysiään puristimiin.

Pienasahassa oli nätit helmikantaiset ruuvit, mutta ne keikkuivat ikävästi ohjurin päällä. Piti viilata ne tasaan, vaikka nyt tuli vähän tehtyä väkivaltaa vanhalle työkalulle.

Putsailin osan lohenpyrstpn pohjasta taltalla käsivaralta, siistin pohjan "mummunhampaalla" eli tuollaisella pohjahöylällä ja nurkat sai viimeisteltyä viistokärkisellä taltalla.

Ja tässäpä se nyt sitten istuu.

Eli viikonlopun kokonaissaldo oli lohenpyrstöt runkoon ja vähän panelitöitä. Aloitin myös pöydän kantta, mutta kuvia siitä seuraa vasta kun se on valmis.