Olet täällä

Alli, pikku perämoottorivene

Tervattu puuvene voi näyttää täysin hylkytavaralta, vaikka vene olisikin rakenteellisesti hienossa kunnossa. Kesämökin takapihalle pariksikymmeneksi vuodeksi unohdettu pikkuvene ei välttämättä olekaan juhannuskokkoon tuomittu raato vaan arvkas kulkupeli vielä vuosiksi eteenpäin.

Samalta takapihalta, josta perheemme vene Manta haettiin löytyi myös tämä rapakuntoisen näköinen kaunotar.

Pikakunnostus aloitettiin raapimalla kaikki auringossa palanut terva pois. Vanhasta auringossa palaneesta tervasta ominaisuudet ovat jo pilalla, eikä uutta tervaa kannata yrittää imeyttää sen läpi puuhun. Koska venettä oli säilytetty ylösalaisin, oli ulkopuolen terva palanut monista paikoista jo pois ja muualta se oli lasittunutta, kovaa ja helposti irtoavaa. Sisäpuolelta terva oli myös kovettunut, mutta vielä kohtuullisessa kunnossa.

Tällä kertaa tervan raapiminen "kuiviltaan" riitti samaan veneen puupuhtaaksi. Jos terva ei ole vielä niin pahasti palanutta, niin sen raapiminen voi olla työläs juttu.

Vain osittain lasittunut ja kovettunut terva uudistuu, jos sitä lämmitetään kuumailmapuhaltimella tai puhalluslampulla. Tämä kuitenkin pikeennyttää tervan, eikä siitä ole pitempiaikaiseksi korjaukseksi.

Jos kerros on paksu ja kova, on kuitenkin parasta aloittaa koko tervaus alusta, eli kuumentaa terva ja kaapia se pois puuta myöten. Kuumennetun tervan kaapimiseen on parasta käyttää tavallista "raapparautaa". Irtoterällisten skrabojen kiinnitysosiin terva tarttuu ikävästi kiinni ja koko rauta menee hetkessä tukkoon sitkeästä piestä.

 

Sisäpuolelta riitti tervapinnan rikkominen ja irtonaisen tervan raapiminen pois, eli normaali tervapinnan kevätkunnostus. Lyhytkarvainen tiheäpiikkinen teräsharja on kaikkein paras kalu tervapinnan avaamiseen keväällä. Se ropsii isommat hilseet pois ja raapii muualta ohuimmat paikat auki uuden tervan kulkea. Tervan hionta hiekkapaperilla on vihoviimeistä hommaa, paperi on aina tukossa ja hiomalla ei muutenkaan saa krapittua niitä tärkeimpiä paikkoja eli niitä, joissa terva on ohuinta ja kalvo pitäisi saada rikki.

Vanhan tervan raapimisen jälkeen vene pitää kyllästää. Kyllästämisestä on olemassa erillinen artikkeli. Samaten veneen halkeamien ja rakojen tilkitsemisestä.

Viimeisenä kyllästyksen ja tiivistyksen jälkeen tulee tervaus. Tervausreseptejä on yhtä monta kuin tervaajiakin. Tervaa voi ohentaa Sinolilla tai pineenitärpätillä, mutta tärkeintä on, että terva vedetään veneen pintaan kuumana. Kylmä terva imeytyy huonosti ja kuivuu hitaasti. Hyvällä pinnalla kuuma terva on muutamassa viikossa täysin käyttökuivaa. Auringonvalo nopeuttaa tervan kuivumista.

Tervan joukkoon voi laittaa vähän pellavaöljyä, se vähentää tervan pehmenemistä kesäauringossa. Ulkopuolelle pellavaa ei voi laittaa kovin paljon, koska se harmaantuu kastuessaan ja näyttää epäsiistiltä, mutta sisäpuolelle pellavalisäys käy hyvin. Jos vesille on kiire, voi sisäpuolelle laittaa paksua kyllästettä, jossa on noin 1/4 tervaa ja loput Aspergolia (tai pineenitärpättiä) ja pellavaöljyä. Mainittua litkua olen käyttänyt veneen sisäpuolen ehostukseen jopa kesken kautta ja pinta on parissa päivässä täysin käyttökuiva. Tosin se ei suojaa niin hyvin kuin ihan kunnollinen tervaus.

Ohessa on kuva veneestä kunnostuksen jälkeen. Palanut, lahon näköinen puupinta olikin täysin tervettä puuta ja väri vaihtui likaisen mustanharmaasta kauniiseen meripihkanväriin. Vaikka venettä ei edes aiottaisi käyttää aktiivisesti, se kannattaa ajoittain tervata, jotta se säilyisi ehjänä mahdollisille tuleville käyttäjille. Kuiville vedetty ja hyvin tuettu pikkuvene pysyy ylösalaisin käännettynä hämmästyttävän pitkään hyväkuntoisena.

Kuinkako kauan remontti kesti? Viikkoja? Kuukausia? Ei, valokuvien alareunan päiväyksestä näkyy, että koko juttu saatiin tehtyä yhden pitkän kevätpäivän aikana kahden ihmisen voimin. Puuveneenkö kunnostus vaikeaa ja työlästä? Tervaveneen kunnostus ei ainakaan...