Olet täällä

Mitä hittoa, sälekaihtimet?

Kävelin auringonpaisteessa töihin ja satuin sitten alkumatkasta katselemaan taloa, jossa oli julman isot ikkunat ja sälekaihtimet ikkunoissa. Mieleen tuli sanapari "sälekaihtimen väriset huoneet", joka oli jotenkin niin hieno että siitä riitti riemua koko tunniksi töihin kävellessä.

Ensin ajattelin tehdä siitä runon. Se kuulosti jotenkin täydelliseltä runon lopulta. Iskevä, mutta kuitenkin sillä tavalla ajatuksia herättävä että ihminen jää vielä hetkeksi miettimään että minkä värisiä on sälekaihtimen väriset huoneet ennen kun se on edes hoksannut että runo loppui jo. Sille vaan ei oikein lyötynyt kavereita sanoiksi. Se on jotenkin niin arvoituksellinen että se toisaalta tarvitsisi vain samankaltaisia sanapareja kaverikseen, muuten menee selittelyksi. Ja selittely ei sopinut sanoihin.

Kävelin pitkää hiekkatietä vasta-aurinkoon ja hengitin valoa. Syksyinen versio niistä kevään ensimmäisistä vähän lämmittävistä auringonsäteistä joita katsotaan yläviistoon silmät kiinni bussipysäkillä seistessä. Siihen ajatukseen tietysti olis voinut ottaa sälekaihtimet kontrastiksi. Aika lyhyellä hakemisella mieleen tuli tietysti työ ja hailakat huoneet, mutta ei silllä viitsinyt pilata päiväänsä.

Jäin siis miettimään sälekaihtimia ihan yleisenä ilmiönä. Miksi ihmiset rakentaa valtavia ikkunoita ja pitää sitten niiden edessä aina suljettuja sälekaihtimia, jotka haalistaa kirkkaatkin värit pölyisen ja harmaan näköisiksi? Sälekaihtimien hetulat siivilöi valosta kaiken elollisen.

Harva sanoisi ääneen että "haluanpa tässä sulkeutua umpinaiseen ikkunattomaan koppiin mököttämään yksikseni" ja silti tekee juuri niin suljettujen kaihtimien takana. Ja silti en uskaltaisi vetää suoria yhtäläisyysmerkkejä sälekaihtimien ja sisäänpäinkääntyneisyyden välille. Ennemmin ne kuvaa kai muuta suhtautumista elämään.

Sälekaihtimien takana on valheellisesti turvassa. Ulkoa ei tuijota pimeä sisään, eikä naapurit. Niille ei tarvitse tehdä mitään. Jotenkin kaihtimista on tullut staattinen turvaseinä maailman ja ihmisen väliin. Siinä kun verhotalon isäntä heilauttaa aamulla talonsa avoimeksi valon ja ihmisten katseiden tulla, seisoo ilkosillaan keskellä salin lattiaa kädet lanteilla ja karjaisee n'otta "kattookaa nyp perkeleet, tää o muh!", siinä sälekaihdinihminen taivuttaa kahta sälettä ja kurkistaa niiden välistä vihamielistä maailmaa, päästää sitten säleet rapsahtamaan yhteen kuin karkuun pyrähtävä pieni eläin.

Silmä sälekaihtimien välistä mieltyy jotenkin välinpitämättömyyteen tai arkuuteen. Tai kaunaiseen kyttäämiseen. Verhojen välistä voi kurkistaa viettelevaästi tai kainosti, mutta yritäpä samaa sälekaihtimilla. Niiden takana on myös aika vaikeaa olla itsetietoinen tai jopa vähän julkea, niinkuin verhojen reunustamassa avoimessa ikkunassa.

Tuntui hyvältä kävellä, antaa auringon paistaa puiden välistä kasvoille ja ajatella.

Töihin tultua laitoin luurit korville, pistin levyn soimaan, kastelin kukkani ja aloin kirjoittamaan. Tästä voi vielä tulla hyvä päivä.

Pekka

Kommentit

"Töihin tultua laitoin luurit korville..."
Miten joku voi haluta sulkeutua umpinaiseen maailmaansa kuulokkeiden taakse mököttämään yksinänsä

Jos kokeilisit viettää työpäivääsi tyypin vierellä jota joudun kärsimään lähes joka pvä, ymmärtäisit kyllä miksi.

Kunnioitat vanhaa. Suomalaista perinnettä.
50-60 lukujen murroksessa oli maaltapako.
Menetettiin kyläyhteisö, jossa naapuri oli
yhtä keskeinen kuin sukulaiset. Perinne katkesi.

Eläimillä on reviirinsä. Lintuharrastajat tuntevat
termin "pakoetäisyys". Kun ihmisiä pinotaan kerrostaloihin, syntyy pakoreaktio. Kuusi kerrosta hississä ventovieraiden kanssa tuntuu epämukavalta.
Kun reviirin tilaa ei ole oikeasti, se keksitään.
Ei tervehditä naapureita, leikitään ettei niitä olekaan.

Sälekaihdin on yksi väline tähän.
-lauri

Sälekaihtimet on äärettömän kätevät silloin kun aurinko paistaa ikkunoihin ja kuumentaa huoneiston. Itse pidän kaihtimista. Mutta käytettynä vain kuten normaaleja verhoja. Eli silloin kun normaalistikin verhot vedetään eteen niin lasketaan kaihtimet alas. Niin siis todellakin lasketaan. Eli ne yleensä nostan ylös asti. Joskus pidän niitä alhaalla hieman viistettynä jotta kukat saavat valoa mutta torjuvat silti auringon lämmittävää vaikutusta. On myös muistettava että kaihtimet eivät sovi kaikkiin taloihin tyylillisesti. Toki esimerkiksi ulkopuolinen markiisi tms. tai lämpösäteilyltä blokkaava kalvo olisi näppäriä ratkaisuja. Mutta mutta...

Kaupunkilainen muuttaa maalle omakotitaloon luodakseen omaa tilaa, samalla ihmettelee miksi toiset luovat omaa tilaa.

Lisää uusi kommentti

BBCode

  • HTML merkit ovat kiellettyjä.
  • You may use these tags: [abbr], [acronym], [b], [center], [code], [color], [define], [font], [h1], [h2], [h3], [h4], [h5], [h6], [hr], [i], [img], [justify], [left], [list], [node], [php], [quote], [right], [s], [size], [sub], [sup], [u], [url], [wikipedia], [youtube], [ol], [ul], [table]
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • Ccfsmileys content filter.
  • HTML merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
By submitting this form, you accept the Mollom privacy policy.