Ovenkarmin rakentaminen

Nykyisin käytetään yleisesti kierrätysovia vanhojen talojen entisöinnissä, ja ongelmaksi muodostuu usein se ettei karmeja ole viitsitty purkaa mukaan. Näitä neuvoja soveltamalla saa rakennettua vanhan peilioven arvolle sopivan karmin.

Tässä näytetyt työmenetelmät ovat niitä perinteisimpiä, mutta samaa ideaa soveltaen saa sirkkelillä ja konehöylälläkin kelvollisen karmin. Älä siis lue liian syvä ryppy otsalla, ei ole välttämätöntä höylätä kyntteitä käsin, jos ne saa tehtyä sirkkelillä. Sirkkelikyntteessä vaan pakkaa näkymään terän jäljet, joten sirkkelilläkin tehty kynte kaunistuu huikeasti kun sen siistii simssihöylällä.

Helpoimmalla karminteossa toki pääsee, jos käyttää valmiiksi höylättyä karmilautaa sahalta. Tässä on kuitenkin pari merkittävää ongelmaa: vanhat ovet eivät ole vakiopaksuisia, joten kynte ei välttämättä satu oikein. Toisekseen puutavaraliikkeen karmilauta on höylätty pyöreäkulmaiseksi, ja tämä näyttää tökeröltä vanhassa talossa. Eikäpä vanhan talon paksuihin seiniin löydy karmilautaa sahalta muutenkaan. Tässä siis pikaohjeet karmintekoon alusta asti, sovella itse käyttämäsi menetelmän mukaan.

Otetaan riittävän leveä mäntylankku kunnollista sydänpuuta ja kavennetaan siitä aihio. Tässä tapauksessa ovi tuli ohueen väliseinään, jolloin samasta 200 mm lankusta sai molemmat karmipuut. Tehdään höylätavara perinteiseen tapaan ensin rouhintahöylällä ja sitten penkki- ja pitkähöylällä.




Kynte höylätään penkkisimssillä. Siinä ei ole kiinteitä ohjureita, ohjaimena toimii vain suorareunainen rima jonka sivu ohjaa höylää. Kyntteen syvyys merkitään karmipuun kylkeen suuntaispiirtimellä.

Itse höyläys tapahtuu hiukan eri tavalla kuin normaali pinnan höylääminen. Sen sijaan että höylää työnneltäisin käsivoimin, käsivarret tuetaan vartaloon kiinni ja käytännössä kävellään karmilautaa päästä päähän. Tällä tavoin kädet eivät väsy ja kerralla voi ottaa hyvin vahvaa lastua. Lastuja tulee jonkin verran, säästä ne uunin sytykkeiksi tai joulupaketin fylliksi. Omalta kohdaltani niitä tulee paljonlaisesti, niin että lähinnä pakkaavat menemään kakluunin sytykkeiksi.




Seuraavaksi taltataan nurkkaliitokset. Modernien ovien kanssa näkyy että nurkasta otetaan vain pieni kulma pois ja kootaan karmi liimalla ja parilla ruuvilla. Tätä ei todellakaan kannata käyttää perinteisten raskaiden peiliovien kanssa, koska nurkka ei kestä pitkään. Peiliovi painaa moninkertaisesti pahvioviin verrattuna, joten ei kannata urheilla asialla. Kaikkiin peiliovien karmeihin pitäisi tehdä jonkinlainen sormiliitos vähintään kolmella sormella, jotta nurkka kestää. Tässä tapauksessa tein ylänurkan neljällä sormella, vaikka liitoksesta tuli vähän ahdas. Toisaalta kyntteen sai sovitettua nätisti sormien puoleen väliin.

Liitokset merkitään ensin pareittain, merkitään poistettavat osat molempiin puoliin ja sahataan auki viivan hukkapuolelta. Suurin osa hukkapuusta poistetaan joko järeällä reikätaltalla tai poraamalla. Viimeistely hoidetaan veistämällä hyvin terävällä viimeistelytaltalla.





Nurkkaliitoksia tehdessä pitää tietysti päättää käyntiväli, eli rako joka syntyy karmin ja oven väliin. Käyntiväli on oville usein 3 mm, eli oven ja karmin väliin pitää jäädä ympäriinsä 3 mm rako. Yleisesti ottaen on parempi jos et maalaa ovea ennen karmin asennusta, koska oven sovittaminen höyläämällä on sillä tavoin helpompaa. Jos ovi ei ole maalattu, niin tee käyntivälistä mieluummin aavistuksen verran ahdas ja sovita ovi sitten kohdalleen.

Koska kyseessä oli kylppärin ovi, kynnyksestä tuli tarkoituksella vähän horisko. Kynnyksen väliin jää suljettunakin vähintään puolentoista sentin rako, jotta kylpyhuoneeseen tulee korvausilmaa. Omituisen muodon takia oli kuitenkin viksumpaa jakaa liitos vain kolmeen sormeen, jolloin pystypuun alapäähän tuli vähän monimutkaisempi loveus. Viimeisessä kuvassa näkyy vielä yksi keino hukkapuun poistoon liitoksesta: ylimääräisen voi sahata pois ohutteräisellä lehti- tai kaarisahalla. Tässä tapauksessa syy sahaukseen oli se että lämpökoivu sälööntyy helposti ja reikätaltalla hakkaaminen olisi voinut särkeä kynnyksen.



Karmin kokoaminen on helpointa lattialla, tai tietysti riittävän isolla pöydällä jos sellainen on tarjolla. Myönnytyksenä modernille ajalle nurkkiin kannattaa porata reiät ja upotukset pitkille ruuveille molempiin suuntaan. Jos sormet ovat kapeita, niin reunimmaisiin sormiin ei kannata laittaa ruuveja halkeamisvaaran vuoksi. Liimaa en yleensä käytä tällaisissa liitoksissa, sitä ei ole ennenkään tarvittu. Liitos pysyy kuosissaan hyvillä sovitteilla, ei liimalla. Muista aina porata sekä alkureikä että upotus myös itseporaaville ruuveille, koska muuten voit halkoa sormet. Erityisesti upotus on tärkeä, tee se vaikka kymppimillin poranterällä jos et omista upotusterää.



Viimeiseksi sitten saranoiden asennus. Helpoimmin tämä käy kun tämmäät oven juuri oikeaan paikkaan karmia ja merkkaat saranan paikan sekä oveen että karmiin yhtä aikaa. Tähän riittää ihan vain saranan korkeusaseman merkkaaminen, muuta ei tarvita. Saranoiden etäisyys nurkista on yleisen nyrkkisäännön mukaan ensimmäisten kahdeksasosien kohdalla, jos muut syyt eivät määritä paikkaa. Tässä ovessa ylä- ja alapeilien mittasuhteet ovat sellaiset, että saranat näyttävät tasapainoisilta, kun niiden keskiviivat ovat peilien keskiviivalla. Merkkaa paikka mahdollisimman ohuella viivalla, tässä on selvyyden vuoksi vähän paksu jälki.




Saranointi käy sukkelaan: ensin piirretään saranan paikka karmiin. Saranakohta tulee merkitsemäsi viivan tasalle ja saranan paikka oven syvyyssuunnassa laitetaan silmällä. Saranan lehdessä on taite, jonka kohdalle sarana asettuu. Toisen saranan syvyyssuuntainen paikka merkitään mittaamalla tästä siten että myös syvyyssuunnassa syntyy 2 mm käyntiväli. Mitta lasketaan kyntteen pohjasta (ja kyntteen pohjaan tulevasta oven reunasta) ylöspäin.



Sen jälkeen lyödään viivat auki mahdollisimman leveällä taltalla. Talttaa tässä vaiheessa viivojen sisäreunaa pitkin. Sen jälkeen taltataan upotuksen pohja. Tähän pitää olla terävä taltta ja hyvä käsi tai sitten pieni ”mummunhammas” eli pohjahöylä. Katso höyläartikkelista kuvat tästä. Vasta kun olet taltannut upotuksen pohjan niin talttaa varovasti upotus oikean kokoiseksi.

Ja sitten vielä muistutus: perinteiset saranat asennetaan uraruuveilla, jotka istuvat kauniisti saranan upotukseen. Jos et saa hankittua uraruuveja, niin kittaa ristiura- tai torx-ruuvit umpeen ja maalaa yli. Ovi on kuitenkin paljon auki ja saranoista loistavat modernit ruuvit tarttuvat aina vähänkään asiaa tuntevan silmään. Kittaaminen tietysti kismittää oven purkajaa, mutta onpahan siinä välissä muutama kymmenen vuotta harmoniaa ja sielunrauhaa välissä.




Ja voilá, meillä on sopiva karmi saranoineen. Enää maalaus ja asennus. Mahdanpa laittaa kuvan karmista paikallaan kunhan se tulee asennettua.



Pekka