Kylpyhuoneen koristelistat

Halusin kylpyhuoneeseen ihan omat listat kolmestakin syystä. Ensinnäkin olen sitä mieltä että lista on parhaimmillaan koru, jolla ei suinkaan paikata virheitä, vaan jolla korostetaan eri rakenneosien rajoja. Toisekseen olisi ollut aika turhauttava hommata kaupasta parin listanpätkän takia metritolkulla listaa. Ja kolmanneksi: nyt jokaiseen paikkaan sai tehtyä juuri täydellisen kokoisen listan, eikä joka pätkää tarvinnut lähteä etsimään yksitellen.

Itse asiassa koko kylpyhuoneremontti alkoi paneloinnin rintalistojen tekemisellä (juttu toisaalla), joten oli luonnollisen tuntuista myös lopettaa koko projekti listantekoon.

Aloitetaan yksinkertaisimmasta: ikkunasyvennyksen seinillä olevan korsupanelin kaveriksi tarvittiin samanlaista listaa. Sitä olisi tietysti voinut tehdä leikkelemällä panelista koiraspontti pois ja täyttämällä naaraspontti puulistalla. Aikaa siihen olisi kuitenkin mennyt ihan yhtä paljon kuin kokonaan uuden listan tekoon.

Puumateriaalin valinta on tärkeää listanteossa, muuten lista jää tekemättä tai ainakin joutuu kittaushommiin listoja maalatessa. Erityisen tärkeää hyvä puumateriaali on tehtäessä listoja jotka lakataan tai kuultomaalataan.

Myös syysuunta on tärkeä. Puun syyt pitää saada asettumaan siten että syyt ovat mahdollisimman tarkkaan kohtisuorassa höylättyä pintaa vasten, muuten höylä pyrkii repäisemään koko vuosiluston pinnan kerralla pois ja pinnasta tulee epätasainen. Siispä tämä simppelikin lista pitää höylätä niin että puun syyt ovat mahdollisimman kohtisuoraan pystyssä, kuten aihiossa sattui olemaan.

Kuva 1: Hyvää tiivistä puutavaraa lista-aihioksi.


Kuva 2: Puun syysuunnan valinta listaa höylätessä: vasemmalla syysuunta oikein, oikealla väärin.
Kuva 3: Samat listat julkisivun puolelta: yllä oikeinpäin höylätty lista, alapuolella väärin höylätty, pinnastaan repeilevä lista.



Listan teko helpottuu, kun aihioon höylätään merkkiurat profiilien pohjan kohdalle. Isoa rintalistaa tehdessä höyläsin urahöylällä kaaren ääriviivat siten että oli helppoa höylätä kaaren muoto kauniiksi. Yksinkertaisempia profiileja höylätessä riittää kun höylää yhden uran profiilin pohjan kohdalle ja tekee sitten oikean kaarevuussäteen (tai muun muodon) oikean mallisella höylällä. Profiili on valmis, kun merkkiura katoaa näkyvistä.

Itse käytän merkkiurien tekoon Stanleyn nelivitosta, johon olen terottanut V-mallisen terän. Terän kärjen pitää olla ihan keskellä kiskon harjaa, jotta mitat tulevat oikein. #45 on siitä helppo tässä hommassa että sen ohjaimet ovat hyvät ja sekä etäisyyden laudan reunasta että uran syvyyden saa hyvin säädettyä. Tähän kelpaisi sinänsä vaikkapa sirkkelillä tai yläjyrsimellä pyyhkäisty ura ihan yhtä hyvin, mutta lyhyitä pätkiä tekee vähintään yhtä nopeasti tuolla kapealla V-terällä.

Kuva 4: Stanleyn #45, jossa on V-muotoon terotettu terä.
Kuva 5: Uran syvin kohta ja etäisyys mitataan ja höylä säädetään oikealle kohdalle. Tässä oikeaa teräsäätöä tarkistetaan alkuperäisen panelin pintaa vasten.



Kuva 6: Merkkiura...
Kuva 7: ...ja uraprofiili höylättynä.


Seuraavaksi pyöristetään ulkonurkat sopivan kaarevuussäteen koveralla höylällä. Tässä voi käyttää myös tavallista suorapohjaista höylää, mutta oikean muodon hakemiseen menee moninkertaisesti vaivaa.

Kuva 8: Valmis lista panelin rinnalla.
Kuva 9: Kun paneloinnin juoksutuksen sai oikeaksi, panelointi näyttää kiertyvän nurkan ympäri. Panelointi piti siis aloittaa nurkan kohdalta. Sama lista jatkuu katon lapetta pitkin paneloinnin alareunassa.



Seinäpanelin ja suihkuseinän lasin väliin tuleva lista oli hyvin samantyyppinen. Reunassa käytin kapeaa kaksinkertaista helmiprofiilia, koska sama teema toistuu muissakin listoissa kylppärissä.

Kuvat 10-13, nurkkalistan tekovaiheet ja valmis lista paikallaan.




Oven karmilaudat toteutin hiukan tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Karmilauta ei siis kierräkään oven ympäri kuten tavallisesti, vaan seinäpaneloinnin ylälista eli rintalista toimii karmilaudan yläosana. Tämän vuoksi myös karmilautojen teeman piti olla lähellä rintalistoja.

Tein ensin pari puolen metrin kalikkaa malliksi ja sovitettavaksi ylälistan kanssa yhteen. Olen tykästynyt tuohon helmikuviointiin. Jos joku ihmettelee että ”mikä ihmeen helmi”, niin miettikää helmiponttipanelia; sekä ylälistan alareunassa oleva tuplahelmi että luonnosten kolmin- ja nelinkertainen helmi ovat samanlaisia ”helmiä” kuin helmiponttipanelin välihelmi.

Totesin, että kolminkertainen helmi on kuitenkin rauhallisemman näköinen, vaikka alkuun mietin jopa viittä helmeä rinnakkain. Kolme helmeä jätti kuitenkin mukavan ilmavan tunnun listaan.

Kuva 14: Karmilautaharjoitelmat ja rintalista.



Kuten kuvista näkyy, karmilautoihin ei löytynyt kunnollista puutavaraa. Jouduin höyläämään listat lautakaupan kuusisesta laudelaudasta. Näiden kittaamiseen vierähtikin sitten aikaa melko lailla. Muutenkin valmiit höylätyt laudat ovat hyödytöntä tavaraa listantekoon, niistä kun pitää höylätä ensin pyöristykset nurkista pois.

Kuva 15: Höyläsin ensin helmet laudan keskelle Stanleyn #45:lla.
Kuva 16: Helmien reuna piti saada avattua 45 asteen kulmaan ja tähän käytin syrjähöylää. Myös pientä simssihöylää olisi voinut käyttää.



Kuva 17: Ohensin lautaa helmistä reunaan päin noin 3-4 mm siten että helmiosa jäi koholle. Pyöristin vielä nurkat sopivalla koveralla höylällä.
Kuva 18: Valmis lista. Huomaa että lista jatkuu lähes täysin paneloinnin tasossa nousten vain vähän ulos paneloinnin pinnasta.


Jalkalistat tulikin esiteltyä jo vanhan listajutun yhteydessä, valmiiden lautojen syrjään höylättiin vain koristeprofiili. Maalausvaiheessa tosin päädyin höyläämään myös lautojen pinnan käsihöylällä koska tehdaskutterin jälki paistoi rumasti maalin läpi.

Jalkalistan liitos karmilautaan olikin vähän haasteellinen, koska karmilauta oli niin samassa tasossa kuin jalkalista. Tästä selvisin pyöristämällä jalkalistan pään. Suoralta osalta laudan pää olikin helppo höylätä nyrkkihöylällä pyöreäksi, mutta profiilin osuudelta tein muodon taltalla ja viiloilla.

Kuva 19: Jalkalistan pää



Jalkalistan päädystä rakentuu kaunis, notkuva aasinsilta muihin listanpäihin. Pyöristys on harvinainen tapa tehdä listanpäitä, paljon yleisempi on jiirata listanpää suoraan 90 asteen kulmaan.

Rintalistan pää päättyy kattolyhdyn kohdalla ”tyhjään ilmaan” joten oli selvää, että piti keksiä jonkinlainen listanpää siihen. Listan sahaaminen poikki ei käynyt, koska listan alareunassa oli huullos panelointia varten. En tiennyt vielä listoja höylätessäni minkä paksuinen panelointi seinän tulee, joten nyt valitun paksumman panelin kanssa jouduin paksuntamaan myös listaa. Listan alareunaan tuli siten sopivan syvyinen kynte panelille.

Kuva 20: Rintalistan profiili.
Kuva 21: Alareunan kynte piti tietysti täyttää, jotta profiilin sai veistettyä nurkan ympäri. Liimasin siis sopivaan kohtaan kyntettä paikkapalan, johon sain veistettyä profiilin. Päällä näkyy ensimmäinen harjoitelma profiilin päästä.



Kuva 22: Seuraavaksi piirsin profiilin muodon nurkan ympäri ja sahasin suurimman osan pois ohutteräisellä sahalla.
Kuva 23: Seuraavaksi veistin profiilin mahdollisimman lähelle erilaisilla suorilla ja kourutaltoilla. Tämän jälkeen profiili piti viimeistellä viiloilla.


Kuva 24: Profiili taittuu nurkan ympäri.
Kuva 25: Pari muuta jiiriä rintalistassa. Kun tehdään jokin muu kuin 45 asteen kulma listaan, kulma pitää puolittaa kuten ylemmässä jiirissä. Monimutkaisen listan nurkassa voi joutua veistämään profiilin muodon toisen listan päähän kuten alemmassa nurkassa.


Jiirin päätteen maalatussa listassa olisi voinut tehdä niinkin yksinkertaisesti että olisi katkaissut listan tarkasti 45 asteen kulmaan, tehnyt 45 asteen päätypalikan ja liimannut ne yhteen. Maalatussa listassa se olisi tosiaan käynyt päinsä, mutta veistäminenkään ei ole mahdottoman vaikeaa. Ja lakatuissa pinnoissa jiiraus ei vaan kerta kaikkiaan käy. Lakatun ikkunapenkin etureuna ja sen koristelistat piti joka tapauksessa tehdä veistämällä.

Kuva 26: Ikkunalaudan pää kääntyy kauniisti nurkan ympäri ja veden pääsyä panelin taakse estää toinen pikku lista jonka etureuna on myös vuolaistu muotoon. Käytin samaa listaa myös männystä höylättynä ja maalattuna suihkuseinän ja paneloinnin välissä.


Listojen tekeminen on loppujen lopuksi yksinkertaista hommaa. Siinä toki on pari vaikeutta, ensinnä hyvän puutavaran saatavuus ja toisekseen työkalujen puute. Paljon yksinkertaisemmallakin arsenaalilla pärjää. Jo parin yksinkertaisen höylän kanssa voi koristella jo paljon: nätti helmi reunaan höylättynä tekee jo paljon ja parilla kuperalla ja koveralla saa jo aika helposti tehtyä valtavan määrän profiileja. Eikäpä höylien tekeminen itse ole sen kummempi konsti kuin mikään muukaan puutyö.

Lopuksi vielä muutamia kuvia listoista ja niiden valmistukseen käytetyistä höylistä

Kuva 27: Korsupaneloinnin pariksi höylätty lista. Kupera 13/16” ja kovera 5/16”. Kuvasta puuttuu Stanleyn #45.
Kuva 28: Nurkkalista paneloinnin ja suihkuseinän väliin. Kupera 1 1/8” ja Stanleyn #45 v-uraterällä ja tuplahelmiterällä.



Kuva 29: Karmilauta. Stanleyn #45 ja tuplahelmiterä, 3/8” kovera, Stanleyn #5 ja kuvasta puuttuu vielä syrjähöylä #99.
Kuva 30: Jalkalista. Stanleyn #55 ja profiiliterä.


Kuva 31: Ikkunapenkin etureuna. Muotohöylä ja ¼” helmi.
Kuva 32: Ikkunapenkin vesilista maalattuna mäntyisenä ja lakattuna lämpökoivuisena.


Kuva 33: Lattian kehyslauta. Pitkähöylän mallinen muotohöylä.
Kuva 34: Höylässä oli kiinteä ohjain, mutta se piti ottaa pois ja korvata listaan kiinnitetyllä ohjainlistalla.



Paitsi että listojen tekeminen on hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa, se on myös erinomainen tapa rikastuttaa rakentamisen perinnettä. Rautakaupoista ja sahoilta saa nykyisin hyvin kapeaa valikoimaa listoja ja erityisesti vanhaa korjatessa ja entisöidessä vanhojen listojen käyttö tekee todella kauniin vaikutelman.

Listojen teko käsin on kiistämättä työlästä. Nämä työtavat ovat parhaimmillaan kun talosta puuttuu tai on särkynyt vain vähän listoja. Mutta silti: listat ovat talon koruja. Niitä ei ole tarkoitettu vain peittämään rakentamisen laiminlyöntejä, vaan kaunistamaan ja koristamaan.

Jos siis talossa on yksikään kaunis listanpätkä jäljellä, kannattaa ajatella että tekisi tai teettäisi listoja saman mallin mukaan taloon sen sijaan että tyytyy rautakaupan perusprofiileihin tai pahvilistoihin.

Pekka

P.S: Listojen kiinnittämisestä pitänee sanoa muutama sana. Viimeistelynaulain on kyllä käytännöllinen kapine, mutta viimeistelynaulaimen jälkiä ei jätetä näkymään listoihin. Rumia naulanreiät ovat valmiiksi maalatuissakin listoissa, mutta erityisen rumia vanhoissa listoissa. Listat voi kiinnittää viimeistelynaulaimella tai kannattomilla dyckert-nauloilla, mutta reiät kitataan aina. Valmiiksi maalatuissakin listoissa kannattaa etsiä (tai sävyttää) pintamaalin värinen kitti, pyyhkäistä sitä sormella naulankannan päälle ja pyyhkiä siten tärpättirätillä naulanympärys. Näin kittiä jää vain naulankannan päälle eikä pinta ole aivan niin ruma kuin pelkkien reikien kanssa.

Itse maalaan listat valmiiksi mittoihin sahattuna, naulaan ne seinään kiinni, upotan naulankannat kevyesti, kittaan maalin sävyyn leivotulla lastakitillä (katso lastakitin valmistus eri jutusta) ja lopuksi maalaan listat kevyesti seinällä. Ylimääräiseen kittaamiseen ja maalaamiseen menee vain ylimääräinen tunti huonetta kohti, joten en pidä sitä mitenkään mahdottomana vaivana jos on jo käyttänyt kymmeniä tunteja listojen tekoon ja sovittamiseen paikoilleen.