Maalipensselien säilytys ja puhdistus

Hyvää pensseliä kannattaa varjella, sellainen maksaa saman verran kuin pikkupurkki maalia tai lakkaa. Pensselin huoltoon kannattaa siis laittaa vähän aikaa ja ajatusta. Vanhaan aikaan maalarien suhtautumisessa pensseleihin oli samanlaisia ammattisalaisuuden piirteitä kuin monien muidenkin ammattilaisten konsteissa ja konstailuissa.

Paljon siitä taisi olla ammattiylpeyden pönkittämistä, mutta pensseli ei ole lainkaan niin yksinkertainen työkalu kuin päältäpäin näyttää. Ja paras pensseli on aina sopivaksi käytetty ja sisään ajettu, ei juuri kaupasta haettu.

Pensselin käyttöönotto

Luonnonharjaspensseliä ei pidä ottaa käyttöön tuosta vain. Synteettiset, muovikarvaiset pensselit voi hätätapauksessa laittaa suoraan kaupasta maalipurkkiin, mutta sekään ei ole suositeltavaa jos haluaa pensselin säilyvän pitkään.

Vanahanajan maalarien tapa pehmittää luonnonharjaspensseliä päivä tärpätissä tai pellavaöljyssä ennen käyttöä on aivan perusteltu. Luonnonharjaksen sisällä on onttoa tilaa ja onteloita. Jos pensseli tökätään suoraan maaliin, maali imeytyy karvan huokosiin ja pesuista huolimatta jää sinne. Vaikka luulee pesseensä pensselin hyvin, harjasten sisällä on vielä maalia tai lakkaa ja sen kuivuessa pensselistä tulee jäykkä ja huono. Pehmityksen tarkoituksena on täyttää luonnonharjaksen huokoset öljyllä tai tärpätillä ennen kuin pensseliin laitetaan maalia tai lakkaa.

Myös halvat muoviharjaspensselit vaatimattomampaan työhön kannattaa pesaista vedellä ja kuivata hyvin ennen käyttöä. Tällä tavalla saadaan kaupassa kertynyt pöly ja irtoharjakset irtoamaan. Irtoharjaksia voi yrittää irroitella pyörittelemällä harjaspäätä kämmenkupissa varovasti. Yleisesti ottaen huonolaatuista pensseliä, josta jää koko ajan karvoja maaliin ei pitäisi käyttää edes veneen myrkkymaalaukseen. Jälki on huonoa ja maalaus vie kauan.

Säilytys

Jos pensselin pesee tärpätillä joka lakkauksen jälkeen ja jättää kuivumaan niin siihen jää usein vähäisiä lakan jäämiä, jotka sitten varisevat seuraavalla kerralla lakan sekaan pölynä ja näkyvät epätasaisuuksina pinnassa.

Pensseliä kannattaa säilyttää pineenitärpätissä, pellavaöljyssä, vernissassa tai näiden sekoituksessa. Sitä ei siis tarvitse pestä tärpätillä ja kuivata jokaisen maalaus- tai lakkauskerran jälkeen, vaan se vain suditaan kuivaksi ja laitetaan astiaan, jossa on öljyä. Öljyn on yletyttävä reilusti harjasten yli, koska jos pinta on edes harjasten yläpään korkeudella, ilmassa olevalla harjasten osalla öljy kuivuu ja kovettaa pensselin tyven.

Öljysäilytyksen etuna on, että lakkaamisen jälkeen ei pensseliä tarvitse pestä millään lailla kunhan pyyhkäisee ylimääräisen lakan pois ja nakkaa sudin pellavaöljyyn. Sutia ei saa koskaan jättää seisomaan astian pohjalle harjastensa varaan. Tähän on kaksikin syytä: varsinkin pienempien siveltimien harjakset taipuvat maatessaan pohjaa vasten. Taipuneet harjakset törröttävät kuka mihinkin suuntaan eikä sudilla saa enää kunnon jälkeä. Toinen, vieläkin tärkeämpi syy on, että pohjalle kertyy pölyä ja maalin- tai lakanjäämiä, jotka tarttuvat pohjalla seisovaan pensseliin.

Jotta harjakset eivät vaurioidu, kannattaa tehdä vähän apuvälinettä säilytykseen. Pensselien varsiin voi porata pienen reiän, jonka läpi pujottaa säilytyksen ajaksi jämäkän rautalangan tai muun piikin. Lanka jää purkin suulle keikkumaan ja suti roikkuu sen varassa vapaasti öljyssä. Samaan lankaan voi pujottaa useammankin pensselin. Purkin päällä on hyvä pitää vaikka toista ylösalaisin käännettyä purkkia pölysuojana. Jos pensseleitä pitää kuljetella työmaalta tioiselle tai vaikka kodin ja veneen välillä, niin sen voi tehdä vaikka Minigrip-pussissa johon lirauttaa desin öljyä. Säilytykseen pussi ei käy, koska sinne menee öljyä niin vähän että se helposti kuivuu ja pilaa pensselin.

Vanhasta puolentoista litran limsapullosta saa näppärästi pensselinsäilytysastian. Pullo katkaistaan hartian kohdalta. Yläosasta tulee mainio pölysuoja, kun sen alareunaan sahaa neljä viiltoa jotka mahdollistavat yläosan työntämisen alaosan sisään. Pensselien varsiin porataan pikkuiset reiät joista ne saa roikkumaan. Polkupyörän pinnasta saa passelin rautalangan ripustimeksi. Tällainen purkki syntyy työmaalla parissa minuutissa.

Kun käyttää pelkkiä öljylakkoja niin öljysäilytys on kaikkein helppohoitoisin ja myös pensselille paras. Suurin osa alkydilakoistakaan ei vierasta pellavaöljyä, mutta pensseli on kuivattava erityisen hyvin ennen maalausta tai lakkausta ja pellavaöljyn voi korvata joko kokonaan tai osittain pineenitärpätillä. Uretaanilakoille tai muille koville aineille öljy ei käy, mutta tilalla voi käyttää pineenitärpättiä joka on yhtä lailla rasvainen aine ja säilyttää harjakset joustavina. Muista kuitenkin että mitä enemmän säilytysseoksessa on tärpättiä, sitä nopeammin se haihtuu. Pellavaöljy säilyy astiassa haihtumatta kuukausia.

Tikkurila suosittelee alkydimaalien ja -lakkojen kanssa lyhyisiin säilytyksiin maalausvaiheiden välissä pensselin säilyttämistä vedessä. Tällä estetään liuottimen haihtuminen, maalin hapettuminen ja kuivuminen, mutta se ei sovellu pitkäaikaisempaan säilytykseen. Se myös pilaa pellavaöljymaalien kiillon, niin että senkin vuoksi välttäisin vettä ainakin perinteisten maalien kanssa.

Kyllästepensselit ja -sudit unohtuvat monesti johonkin seisomaan ja öljy kovettaa harjakset käyttökelvottomiksi. Muista siis joko pestä öljy pois myös kyllästyspensseleistä tai säilytä niitäkin öljyssä. Älä kuitenkaan samassa astiassa lakkasiveltimien kanssa, koska pellavaöljykyllästetttä levittäessä pensseliin tarttuu paljon likaa ja pölyä joka helposti siirtyy lakkapensseliin jos sitä pidetään samassa astiassa.

Säilyän omia pensseleitäni aina öljyssä. Säilyttelen myös samansävyisiä maalipensseleitä samassa astiassa: kunhan pensselin kuivaa hyvin, siitä ei tartu väärää väriä uuteen maaliin. Jos käyttää pensseliä vain kerran vuodessa niin voi olla hyvä säilyttää niitä kuivillaan väliaika, mutta kun omiani tarvitsen aina vähän väliä niin en ole niitä malttanut ottaa öljystä pois. Vaihdan vaan aina välillä öljyn purkkiin ja sivelen vanhan öljyn johonkin kapulaan kyllästeeksi, ja pesen pensselit puolen vuoden tai vuoden välein.

Käytä aina öljymaaleille öljyä tai vernissaa, älä koskaan tärpättiä. Alla olevassa kuvassa on pensseleitä jotka oli pitkään pellavaöljyssä ja pärjäsivät hyvin, mutta sitten joku avulias talkoolainen laittoi ne lakkabensapurkkiin "säilymään". Pellavaöljy muuttuu tuollaiseksi inhottavaksi ryyniksi tärpätissä ja puhdistamisessa on hirmu homma.


Lakkabensiini ei ole kovin hyvä pitkäaikaissäilytykseen edes liuotinohenteisille, mutta pellavaöljymaaleille noin käy aina jos ne unohtaa lakkabensaan.

Pensselin puhdistus ja kuivaus

Jotta kaikki maali tai lakka saadaan pois, pensseliä pestään pienessä määrässä liuotinta ja kuivaillaan ylimääräinen lakka tai maali nukkaamattomaan liinaan tai talouspaperiin. Tätä toistetaan niin moneen kertaan, että tärpätti pysyy kirkkaana. Samalla pitää myös hieroa pensseliä kunnolla, että maalit tai lakat saa pois myös harjasten juuresta. Kannattaa kuitenkin käyttää useampi pikkuerä liuotinta ennemmin kuin vain huljuttaa yhdessä isossa määrässä. Kun enin lakka on saatu pois, pensseli vielä pestään vedellä ja astianpesuaineella.

Vesipesu vie viimeisetkin lakat ja puhdistukseen käytetyn tärpätin ja pensseli jää pehmoiseksi. Vielä tärpätistä märkään pensseliin töräytetään runsaasti astianpesuainetta päälle ja saippua vaivataan pensselin sisään hyvin. Jatketaan vaivaamista samalla kun huuhdotaan pensseliä juoksevan veden alla. Temppu toistetaan muutamaan kertaan, kunnes harjasten juuretkin ovat puhtaat. Tämän jälkeen suti jätetään ilmavaan ja pölyttömään paikkaan kuivumaan, vaikkapa lasipurkkiin harjakset ylöspäin. Luonnonharjaspensseleihin voi sitaista puuvillalangan kevyesti pensselin kärjen ympärille niin että karvat eivät lähde harottamaan kun suti kuivuu.

Pineenitärpätti on mielestäni rasvaisuutensa vuoksi parempaa ainetta kuin mineraalitärpätti (teollisuusbensiini). Se on pineenin ja kareenin seos ja ainakin nykyään Kiillon pineenitärpätti on aika eri ainetta kuin vanha Oulutärpätti. Minusta Sateenkaarivärien tavara on lähempänä oikeaa nykyään. Eli se ei ole aina sama aine, vaikka samalla nimellä myydäänkin.

Puhdistukseen käytän kanisteritärpättiä (siis mitä vain Kiillon tai Teknoksen lakkabensaa jota saa yli 5 l astiassa). Se kun on halpaa ja totta on, ettei kaikkeen kannata kallista pineeniä haaskata. Mutta oikeat aineet oikeaan paikkaan.

Katastrofiapua

Jos pensseli on jo päässyt kuivumaan, niin sitä voi yrittää sulatella tärpätissä. Laitetaan säilytysastiaan tärpättiä ja pensseli roikkumaan sinne. Välillä voi varovasti leipoa harjaksia auki. Valitettavasti kerran kuivuneesta pensselistä on vaikea saada enää todella hyvää millään konstilla. Vaatimattomampaan työhön se saattaa vielä kuitenkin kelvata.

Kuivuneeseen pensseliin auttaa myös maalinpoistoaine. Se on kuitenkin pestävä korostetun huolellisesti pensselistä pois, koska maalinpoistoaineen jäämät pensselissä pilaavat maalauksen.

Sanonta "laittaa pensselit santaan" on todella kuvaava sille että "nyt ei enää metriäkään", hiekkaisella pensselillä ei maalata yhtään. Toisinaan käy niin, että pensseli lipsahtaa liukkaista sormista maahan. Jos työmaalla sattuu olemaan kyllästystöistä reilu astia kyllästettä, helpoin tapa on huuhtoa pensseli siinä. Tärkeintä on päästä huuhtelemaan pensseliä vapaassa öljyssä ja tärpätissä harjakset alaspäin jotta hiekanmurut huuhtoutuvat pois. Missään tapauksessa ei pidä yrittää vain pyyhkiä hiekkaa paperiin tai rättiin, koska sillä tavalla vain leipoo muruset syvemmälle pensseliin.

Reilun tärpättihuuhtelun jälkeen pensseli pestään vedellä ja saippualla kuten normaalisti yrittäen kuitenkin välttää veden laskemista pensselin vastakarvaan, jottei vesi veisi hiekkaa syvemmälle. Pahastikin hiekkaisen pensselin voi saada ihan kohtuudella käyttökelpoiseksi. Viimeistelylakkaukseen tätä pensseliä ei kuitenkaan kannata välttämättä käyttää, pahasti hiekkaantuneen pensselin harjasten lomasta tahtoo aina löytyä joku muru lakan rumennukseksi.


Pekka