Liitukittiä kysytään niin usein, että kirjoitetaan nyt sitten siitä juttu.
Kitti tehdään sekoittamalla liitujauhoa tilkkaan pellavaöljyä tai
vernissaa, kunnes saadaan kova, kiinteä kitti. Pellavaöljyä käytetään
kittiin joka tulee esim. puuosien sovittamiseen toisiinsa tai helojen
petaamiseen ja vernissaa sitten veneen niitinreikiin, ikkunoiden kittaamiseen ja muuhun vastavaan. Vanhojen ikkunoiden
lasitukseen pitää käyttää vernissakittiä, raaka öljy kuivuu siihen
liian hitaasti.
Oikea kiinteys riippuu käyttöpaikasta. Osien sovitukseen puuvenehommissa saa tehdä
hyvinkin löyhän kitin, joka petautuu osien väliin hyvin. Ruuvinreikiin
kiinteys on sellainen, että kittiä ei pysty juuri kylmiltään
käyttämään, mutta käsissä lämmitettynä ja leivottuna se on helppo
levittää. Työmenetelmä on tosiaankin se, että kittimöykkyä pidetään
lämpimässä kouransilmässä koko ajan ja siitä leivotaan sopivaa massaa
ruuvinreikiin tai muihin koloihin. Ja ikkunahommiin kitti pitäisi olla
siltä väliltä, että se levittyy kittiveitsellä. Omaan makuuni
Tikkurilan valmis pellavaöljykitti on vähän turhan löysää ikkunoihin
muuten kuin pohjakitiksi lasin alle. Pintaan teen vähän tukevampaa
kittiä. Ruuvinreikiin se on ehdottomasti liian löysää.
Kittiä voi värjätä maaväreillä, mäntyisiin veneisiin käytetään
yleensä polttamatonta terraa tai polttamatonta sienaa, mahonkisiin
poltettua terraa tai sienaa. Niillä saadaan osapuilleen oikean sävyinen
kitti, joka ei juuri erotu lakan alta. Väriä tarvitaan todella vähän,
ehkä teelusikallinen paria kolmea liitujauhodesiä kohti. Väri kannattaa
sekoittaa liituun kuivana, valmiiseen kittimöykkyyn sitä ei tahdo saada
millään tasaiseksi. Jos talossa on taiteilijan öljyvärejä, niin
niistäkin voi tursotella eri sävyjä liitojauhon sekaan oikeamman sävyn
saavuttamiseksi.
Kitin voi tehdä pienissä erissä ihan vain levynpalan päällä veivaten, mutta isompiin eriin kannattaa ottaa porakone käyttöön.
Liitujauho sävytetään ensin, jos siihen on tarvetta. Pienikin määrä
pigmenttiä tekee vahvan värin kittiin, joten ole varovainen. Sen
jälkeen lisätään jauhoon öljyä tai vernissaa ihan pikku tilkka
kerrallaan, kunnes kitistä alkaa tulla murotaikinan näköistä ryyniä.
Lisää öljyä varovasti, koska sitä todella tarvitaan hyvin vähän.
Öljyä alkaa olla tarpeeksi kun ryynit alkavat hiukan sulaa yhteen ja
kitin pinta näyttää hetken seistyään rasvaiselta. Tällä tavalla tulee
kovaa kittiä, pehmeämpään öljyn lisäystä saa jatkaa hiukan pidempään.
Kova ruuvinreikäkitti on melkein helpoin tehdä hakkaamalla. Pehmeämpää
kittiä voi vaivata käsin, mutta kovaa kittiä tehdessä kitin saa
notkistettua helpommin kun sitä hakkaa lattiaan tai paukuttelee isolla
vasaralla.
Hakattu kittilevy kääritään aina välillä rullalle ja jatketaan
hakkaamista. Niin kauan kun kitti halkeilee rullatessa, se on joko
liian vähän vaivattua tai liian kuivaa. Tarvittaessa voi laittaa ihan
pikku tilkan öljyä joukkoon kääröä uudelleen rullatessa jos tuntuu että
kitti ei millään notkistu.
Kitin koostumuksen kuvailu on valitettavan vaikeaa. Sitä pitää hiukan
kokeilla aina käyttötarkoituksen mukaan: painuuko se sopivasti kasaan
osia toisiinsa sovittaessa, täyttääkö se helposti ruuvinreikiä
kitatessa, levittyykö se kittiveitsellä lasittaessa. Siihen on vaikea
antaa kirjallista neuvoa, vaan oikea kiinteys on kokeiltava jokaiseen
paikkaan erikseen.
Aivan omanlaisensa kitti on maaliin tehty lastakitti. Lakkamaaliin tai lakkaan tehtynä siitä tulee hyvin kovaa ja nopeasti kuivuvaa lakkakittiä. Tällaisen kitin parhaisiin ominaisuuksiin kuuluu, että se on sävytettävissä lopullisen maalipinnan väriin, kun kitin vain tekee pintamaaliin.
Lastakitti on lastalla levitettävää ja se tehdäänkin lastalla. Tekojärjestys on toinen kuin tavallisessa kitissä: ensin otetaan tilkka maalia lasilevylle
Sen jälkeen ripotellaan maaliin siivilän läpi kittijauhoa ja sekoitetaan se huolellisesti käännelleen lastalla maaliin.
Kun kitti on sopivan paksuista, jatketaan vielä sekoittamista niin pitkään että siinä ei näy kuvassa olevia pieniä "helmiä", kuivemman kitin nokareita. Kunnollinen lakkakitti on sitkeää ja tasa-aineista. Se levittyy helposti lastalla, mutta kovin syviä syvennyksiä kitatessa pitää kittaus toistaa pariin kertaan, koska kitti kutistuu jonkin verran kuivuessaan.
Kittiä voi tehdä aika paljon kerrallaan, koska se säilyy hyvin. Olen
säilyttänyt isoja astioita ikkunakittiä jopa pari vuotta eikä kitti
ollut juuri moksiskaan. Pintaan syntyy ohut kuivunut nahka, joka pitää
poistaa tarkkaan ennen käyttöä, koska nahanmuruset ovat aina tiellä
kitatessa. Nahoittumisen vuoksi kitin pinta kannattaa aina tasoittaa
ennen säilytystä jotta pinnan saa helpoimmin nyljettyä irti.
Kitti säilyy hyvin tiiviiseen (mielellään kaksinkertaiseen)
muovipussiin pakattuna ja muovi paineltuna kittiin kiinni. Jos kittiä
säilyttää astiassa, pintaan on hyvä painella esim. tuorekelmu tai muu
muovi. Se suojaa pintaa hapettumiselta lyhyessä säilytyksessä ja
pidempään säilytettäessä pintaan tuleva nahka yleensä lähtee kätevästi
muovia irrottaessa. Pidempään säilytettyyn kittiin voi notkisteeksi
vaivata vielä pikku tilkan raakaa pellavaöljyä tai puutärpättiä ennen
käyttöä.
Liitujauhoa saa rautakaupoista kilon pusseissa,
taiteilijatarvikeliikkeistä pienemmissäkin erissä. Väriaineet löytyvät
myös taiteilijatarvikeliikkeistä niin että jos reikiä on vain muutama
niin ehkä kannattaa hankkia sieltä rautakaupan sijaan. Ainakin Starkin
valikoimiin on kuulunut liitu pussitavarana, samaten Uula-tuotteen
maaleja myyvistä kaupoista voi hankkia Uulan pussittamaa liitua.
Liitu pitää säilyttää kuivana, koska kitissä oleva vesi heikentää sitä.
Onpa jossain ohjeessa mainittu sekin että jos halutaan oikein hyvää
venekittiä, niin liitu pitäisi kuivata avotulella peltilevyn päällä.
Säilytä liitua siis huolella eikä jossain pressunkulman alla veneellä.
Kittausta ei saa koskaan tehdä suoraan paljaalle, käsittelemättömälle
puulle. Jos puuta ei ole kyllästetty, maalattu tai muuten käsitelty,
niin kitin sisältämä öljy imeytyy puuhun ja kitti kovettuu ennen
aikojaan pilalle. Kitattavat paikat pitää siis joko öljytä hyvin tai
pohjamaalata. Ikkunoiden lasituksessa kitin alla käytetään ohutta
kerrosta sellakkaa tai oksalakkaa estämässä imeytymistä.
Pekka