Itse tehty puusorvi

Tarvitsin pikkuisen sorvin taltankahvojen tekemistä varten. Kriteerit oli, että laitteen pitää olla halpa, pikkuinen ja kevyt. Isompia esineitä ei tarvitse saada sorvattua, mutta noita taltan, viilan ja muun terätyökalun kahvoja on kiva tehdä.

No, halpa siitä tuli. Kaikki osat on miljoonalaatikosta kaivettuja, yhtään osaa ei tarvinnut ostaa. Pikkuinenkin se on, mutta piisaa taltankahvoihin. Ja siitä tuli niin kevyt että sen voi nostaa hyllyyn odottelemaan päivää parempaa kun sitä ei käytä.

Sorvi on tehty jämäpuusta ja verstaan pätkistä. Pohjalevynä on pala vanhaa pöydänkantta, jota höylätessä selvisi, että siellä on osa rimoista visakoivua. No, kyllä mulle visakoivuinenkin sorvinjalusta kelpasi

Vaakajohteet ovat saarnea. Aika paljon sirompikin mitta olisi piisannut, mutta tuota nyt sattui olemaan. Reunaan höyläsin pienen koristehelmen keventämään liika raskasta tunnelmaa.

Pystytolpat, takapylkkä ja teränpitimen kelkka on tehty samasta koivulaudan jämästä. Keskimmäisiä, liikuteltavia osia höyläsin aavistuken ohuemmiksi että ne liukuvat johteiden välissä. Kokosin osat puristimilla yhdeksi paketiksi ja vedin päätypulikat kiinni liimalla ja ruuveilla. Vaikka mielessä kävi tehdä liitokset nurkkiin, niin tällä lailla mittatarkkuus on parempi ja homma tuli nopeammin. Noiden liitosten vääntäminen käsipelillä olisi kuitenkin mennyt multa jonkun millin osan vinoon ja kippuralle.

Kaiken ydin oli tuo karan laakeri. Laatikosta löytyi messinkinen hela, jossa oli tarkka 10 mm reikä läpi ja laippa toisessa päässä. Saattaa hyvin olla joskus laakeriksi tarkoitettu. Itse karana toimii vanha romu 25 mm oksapora, joka on hiottu tylsäksi ettei se uppoa työkappaleen päähän.

Kun perusrunko oli koottu, porasin karalaakerin läpi takapylkkään reiän pylkkälaakeria varten. Karalaakeria käytin ohjurina siksi että laakerien akselit sattuisivat tarkasti samansuuntaisiksi. Samaa ideaa käytin, kun merkkasin poran kiinnitysreiän keskipistettä, karalaakerin läpi lyöden sekin sattui samalle pyörimisakselille. Sivuhuomautuksena, että karalaakeria on syytä käyttää: vaikka porakoneen laakerit kestävätkin hyvin poratessa, niin ne eivät yleensä kestä kovin suuria sivuttaiskuormia. Nyt karalaakeri ottaa sorvauksen sivuttaisvoimat ja poran laakerit vain päittäiskuorman.



Takapylkästä olen oikeastaan aika ylpeä, se on melkeen haitekkiä ja kuulalaakeroitu vielä. Laakeriputkena on vain pikku pätkä messinkiputkea. Itse kärjen sorvasin 10 mm pultista, josta oli sahattu kierreosa pois. Viilasin ensin vähän muotoa ja sorvasin kartio-osan nätiksi kiinnittämällä pultin porakeneeseen ja sorvaamalla viilalla muodon hyväksi.

Toiseen päähän otin palan 10 mm teräslevyä, josta sahasin vastamutterin. Siihen tuli 10 mm kierre ja kiinnitysruuvien reiät. Kääntöpyöräksi otin pätkän 10 mm pulttia jonka toiseen päähän laittelin pienellä sokalla vanhan vesijohtoventtiilin kääntöpyörän.

Koko pylkän juju on sen kuulalaakeroinnissa: otin sopivan laakerikuulan ja pujotin sen säätöruuvin ja kärjen väliin, jolloin kärki pyörii kevyesti eikä yritä liiaksi pyörittää säätöruuvia auki. Lopulliseksi lukitukseksi säätöpyörään otin vain jonkun sormimutterin, jonka kierteitin suoraan koivuun ja jolla säätöruuvin saa kiristettyä.

Muut kiristysruuvit ja vastaavat tuli tehtyä "loodasta" löytyneistä sekalaisista ruuveista ja siipimuttereista. Suurimman osan joutui kierteittämään uudelleen, kun pakkasivat olemaan tuumaisella kierteellä.

Terätuki on irokoa, jostain laudanreunasta otettu jämäpala. Alareunan vaaleampi puu on "läskiä", jota ei voi käyttää esim. venehommissa, mutta tässä se passaa olemaan tuolla alhaalla ihan hyvin. Käytin irokoa siksi että se kestää parhaiten kulutusta ja kun se kuluu pois, niin pintaan voi upottaa metallilistan tilalle. Korkeussäätöä ei ole, mutta toisaalta en sellaista juuri koe tarvitsevanikaan nykyisellä talttavalikoimalla ja käyttötarkoituksella.

Pintakäsittelynä koko vekottimessa on pellavaöljy ja sen päällä shellakkaus.

Aluksi ajatus oli tehdä vain hyvin yksinkertainen ja nopea viritys, mutta tää on niinkun rukinlavan vuoleskelua, että aina siihen jonkun kruusauksen keksii lisää

Alla vielä muutamia tällä tehtyjä taltankahvoja

Pekka


P.S: tosta PUUsorvista on tullut jo aika monta kuittia kun olen kavereille kertonut asiasta. Ei oo tahtonut mennä jakeluun että puusorvin voi tehdä puusta