Mantan on rakentanut veneenveistäjä Svenfelt Vaasan lähellä Larsmossa 1959. Veneen tilasi Aatos Hemminki hiukan pienemmän samanlaisen veneen tilalle vanhan veneen rikkouduttua myrskyssä rantakiviin. Vanhassa veneessä oli purjeet, mutta 50-luvun lopulla keskimoottorit alkoivat yleistyä pienissäkin veneissä ja niinpä Mantaan asennettiin neljän hevosvoiman Bernard W110 -moottori.
Mantaa käytettiin verkkoveneenä Oravaisissa 60-luvun alusta noin 80-luvun puoleenväliin, kunnes kalakaveri muutti pois paikkakunnalta ja vene jäi käyttämättömänä rannalle.
Kesällä 1997 päätimme puolisoni Sari Hemmingin (Veneen tilaajan pojantytär) kanssa kunnostaa veneen alkuperäiseen kuntoonsa. Vene oli noin viidentoista vuoden aikana päässyt melko huonoon kuntoon.
Vaikka veneessä olikin moottori, se oli silti rakennettu samalla rungon muodolla kuin purjehtivat kalastajaveneet. Tästä lähti liikkeelle ajatus rakentaa veneeseen pieni takila ja alkuperäisen malliset puuvillapurjeet.
Tervaus oli vihreän levän peitossa ja palanut auringossa useilta alueilta lähes kokonaan pois. Parraslistat olivat paikoin lahonneet olemattomiin ja ylimmissä laudoissa oli lahovikaa parraslistojen alla.
Pahin vika oli kuitenkin kölissä. Köliin oli jossakin vaiheessa lisätty korokepala, joka oli kiinnitetty tavallisilla rautanauloilla. Naulojen ruostuessa laho oli päässyt leviämään köliin. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty miten paha tilanne oli, mutta köli kuulosti koputettaessa ontolta.
Sisäpuolella tilanne oli paljon parempi, vaikka käyttämättömien vuosien jäljet näkyivätkin selvästi. Tervaa oli todella paksusti ja tervan seassa oli melko lailla hiekkaa. Keskellä kuvaa näkyy moottoripukki ja potkurinakselin pää.
Vene tuotiin Otaniemeen lokakuussa 1997. Syksyllä vielä tutkittiin vaurioita ja huomattiin että köli oli pahemmassa kunnossa kuin oltiin oletettu. Molemmilla kölin sivuilla oli noin sentin paksuudelta ehjää puuta ja keskellä oli pahimmillaan viisitoista senttiä syvä reikä täynnä kukkamullaksi lahonnutta puuta. Ilmeisesti pintoihin on imeytynyt riittävästi kyllästettä, mutta keskellä köliä kyllästettä ei ollut ja puu oli päässyt lahoamaan.
Itse veneen kunnostukseen meni noin kolme kuukautta kun työtä tehtiin pääasiassa töiden jälkeen ja viikonloppuisin.
Manta Viaporin Tuopissa 1998. Sattumalta Puuvene-lehden kuvaaja sattui ottamaan kuvan juuri samasta paikasta ja Manta pääsi Puuvene-lehden sivuille koko aukeaman kuvaan. Sari istuu veneen perässä.
Minäitte isännän elkein Mantan pinnassa.
Manta osoittautui erinomaiseksi matkaveneeksi. Ensiveneenä tällainen saaristolaisvene on mielestäni erinomainen, veneellä pääsee eteenpäin purjeilla, moottorilla ja soutamalla joten "tien päälle" jäämisen vaaraa ei juuri ole. Manta on myös erittäin merikelpoinen vene, yli metrisessä mainingissa ajaminen on vielä enemmän hauskaa kuin huolestuttavaa. Purjehtiminen on helppoa ja luoviminenkin onnistuu kölittömältä veneeltä kohtuullisesti.
Voit seurata kunnostusta aikajärjestyksessä tai oikaista suoraan itseäsi kiinnostavalle sivulle
Mantan teknisiä tietoja:
Pituus: 17 jalkaa eli 5,5 m
Leveys: 1,85 m
Paino: n. 300 kg
Purjepinta-ala: 12,2 m2
Moottoriteho: 4 hp
Klikkaa alta auki koko kunnostustarina: