Puuveneen vuotojen yleisimpiä syitä ovat katkenneet kaaret, jotka päästävät laudoituksen liikkumaan ja vuotamaan. Limisaumaiset veneet sietävät katkenneita kaaria paremmin kuin tasasaumaiset, koska laudat on niitattu toisiinsa kiinni, kun taas tasasaumaveneen tiiviys riippuu kokonaan kaarien kunnosta.
Usein paikallinen vuoto voi johtua katkenneista kaarista. Jos veneestä on katkennut useampi peräkkäinen kaari, laudoitus ei siltä kohtaa turpoa umpeen. Kun kaari on poikki, laudoitukselta puuttuu tukipiste, johon tukeutuen laudat voisivat puristua toisiaan vasten. Pari peräkkäistä kaarta ei välttämättä vielä aiheuta vuotoa, mutta jos kaaria on poikki useampia niin vuodon todennäköisyys kasvaa.
Hyvänä nyrkkisääntönä poikki olevien kaarien määrästä voi pitää katsastussääntöjen ohjetta: kaaria saa olla poikki enentään viisi kappaletta koko veneestä ja enentään kaksi peräkkäistä kaarta. Jos kaaria on poikki yksi sieltä, toinen täältä niin kovin suurta huolta ei kannata kantaa, mutta useammat peräkkäiset kaaret vaativat aina huomiota.
Monessa veneessä on kaaria poikki paljonin enemmän kuin katsastussäännöt sallivat, mutta vene pitää silti vettä. Rikkinäiset kaaret kannattaa kuitenkin korjata tai korjauttaa: terveet kaaret joutuvat kantamaan katkenneidenkin osuuden ja vaurio leviää. Jos pari kaarta on mennyt jo poikki saman sauman kohdalta, niin seuraava terve kaari joutuu kantamaan moninkertaisen kuorman eikä yleensä kestä pidemmän päälle. Jos saman sauman kohdalta on pari kaarta poikki, niin vuodon todennäköisyys kasvaa ja kolme tai useampia johtaa varmasti vuotoon.
Saumojen kittaaminen katkenneiden kaarien kohdalta vähentää vuotoa, mutta rasittaa seuraavia ehjiä kaaria entisestään kun saumaan työnnetty kitti kiilaa turpoavia lautoja auki. Pitkäaikaista "helppoa" korjausta katkenneisiin kaariin ei siis oikein ole, paitsi tietysti kaarien vaihto.
Kaaren lujuuteen vaikuttavia asioita ovat mm.
- kaaren taivutussäde
- kaaren paksuus ja leveys, puuaineen laatu
- niittaus, niittien paikat
- muut paikallista rasitusta aiheuttavat rakenteet
Yleensä kaaret katkeavat voimakkaimman taivutuksen kohdalta, pilssin taitteesta. Jos kaaret katkeilevat suorilta osilta tai paikoista joissa ei pitäisi olla erityista rasitusta, syy on hyvä selvittää.
Niitin kannat on mahdollista porata pois. Menetelmä on erittäin hankala, niittien päät menevät pahan näköisiksi ja repivät laudoitusta kun ne poistetaan. En suosittele, vaikka niin neuvotaankin monessa kirjassa.
|
Vanhat kaaret voi irroittaa hyvin monella eri tavalla. Irroitukseen parhaita konsteja on pyyhkäistä kulmahiomakoneella taikka karkealla nauhahiomakoneella niitin kanta pois sisäpuolelta ja sitten tuurnalla lyödä niitin jämä pois ulkopuolelle. Kulmahiomakone jättää usein niitin pään vähän ikävän muotoiseksi, jolloin se suurentaa reikää ulos mennessään, sen vuoksi nauha on ihan varteenotettava vaihtoehto. Kun niitit on lyöty ulos, kaaren saakin jo irroitettua. Tehtiinpä homma miten hyvänsä niin niitin pää pitää katkaista siistiksi sisäpuolelta ennen kuin se lyödään laudoituksen läpi ulos. Ennen niittien lyömistä ulos pitää ulkopuolen tapitus tai naulankantojen kittaukset rapsia pois jotta reiät eivät halkeile.
Naulankantojen tapituksen saa helpoimmin pois kun poraa 3mm poralla reiän keskelle tappia ja vaihtaa sitten poranterän paikalle 4 mm:n puuruuvin, joka pyöräytetään poralla tapin läpi. Ruuvi pulauttaa puutapin näppärästi pois Jos laudoitus on ehjää ja siistiä ja kupariniitit saa ehdottoman siististi pois, uuden kaaren voi niitata samasta reiästä läpi. Pitää vain käyttää paria kokoa isompaa naulaa, esim. 2,1 mm paksuisen sijaan 2,5-millistä.
Kaaria voi joissain tapauksissa jatkaa siten, että veneestä poistetaan vain katkennut osa kaaresta ja uusi kaaren osa liitetään viistoliitoksella vanhaan kaareen. Viisteen pituus on oltava vähintään kahden sauman yli, eli noin 8-12 kertaa kaaren paksuus. Uusi kaari liimataan vanhaan kiinni ja molemmista kaarista läpi tulevat niitit varmistavat liitoksen. Peräkkäisten kaarten saumat on hyvä sovittaa eri korkeuksille, etteivät kaikki saumat ole samassa kohtaa. Oheisessa kuvassa viiste on piirretty hiukan liian lyhyeksi, viisteen päiden pitäisi olla reilusti seuraavien lautojen puolivälintietämillä.
|
Jos kaari on kovin laho, sen voi pirstoa taltalla. Tämän jälkeen pitää katkoa vielä niitit ennen niiden lyömistä ulos.
|
Viiste veneessä. Tämänkin viisteen pitäisi ylettyä vielä alemman laudan puoleenväliin, niin että pituus olisi paras mahdollinen. Tein omat viisteeni kulmahiomakoneeseen kiinnitetyllä lamellilaikalla ja viimeistelin nauhahiomakoneella. Viistoamista voi käyttää myös höyrytetyjen kaarien jatkamiseen.
|
Höyrytetyt kaaret eli painokaaret
Jos mahdollista on, niin kannattaa käyttää höyrytettyjä kaaria. Tämä kuitenkin edellyttää, että kaareen pääsee koko mitaltaan käsiksi, eli tämä onnistuu parhaimmillaan kansiremontin yhteydessä. Ahtaammassa tilassa kaaria ei mahdu taivuttamaan kunnialla. Höyrytetyt kaaret taipuvat suoraan pohjan muotoon, joten kaaren sovittaminen paikalleen on helppoa.
Puuvene.netissä on Jussi Pohjaväreen kirjoittama artikkeli höyrytettyjen kaarien vaihdosta.
Plussia ja miinuksia:
+ Alkuperäiset
+ Huomattavasti helpommat laittaa, jos vain kaariin pääsee käsiksi
+ Uusitut kaaret eivät laske veneen myyntiarvoa
- Laadukkaan, taivutusta kestävän puutavaran löytäminen on vaikeaa
- Höyrytyslaitteisto täytyy rakentaa
- Painokaaret ovat herkempiä halkeamaan tai katkeamaan, myös höyrytys/painovaiheessa
Laminoidut kaaret
Kaaren liimaus edellyttää hurjaa määrää puristimia
|
Höyryllä pehmittäminen saa puun riittävän joustavaksi taivutusta varten. Samaan päästään myös sillä että kaari liimataan useammasta ohuesta säleestä. Tällä tavalla puuta pystytään taivuttamaan riittävästi ilman että puun sisäiset jännitykset kasvavat liikaa.
Laminointiin on käytetty hyvinkin ohutta viilua. Mitä ohuempi viilu on, sen enemmän kuuluu liimaa ja sen suuremmaksi kasvaa liimasauman pettämisen riski. Sorvattua, jopa alle millin paksuista sisustusviilua ei kannata käyttää, mutta jos jostain löytää paksumpaa tammi- tai saarniviilua niin niistä voi yrittää.
Valitsin itse 5 mm paksuiseksi sahattua rimaa, koska tammilautaa oli helposti saatavilla. Sahatut lamellit tuhlaavat huikeasti puuta. Jos lasketaan´, että sahausrako on siinä 4 mm, niin viiden millin rimalla puusta menee miltei puolet hukkaan sahanpuruna.
Itse laminoidun kaaren tekeminen ei ole vaikeaa, mutta sen istuttaminen on. Laminoitu on aina liimauksen jälkeen vain aihio, joka pitää alapinnaltaan viistää sopimaan veneen kyljen muotoihin. Tämä on kaikkein aikaavievin ja hankalin tehtävä. Usein on myös niin, että vanha höyrytetty kaari on painunut myös veneen pituussuuntaan mutkalle, jolloin uusi kaari pitäisi saada siihen mukaan. Lamikaarilla tätä on hyvin vaikea ennakoida ja lähes mahdoton toistaa.
Itse teen lamikaaren muotin oheisissa kuvissa kuvatulla tavalla. Ensin pehmeä kupariputki pakotetaan pohjan mukaan ja sen avulla piirretään karkea muoto vaneriin. Vaneriin piirretään sitten kaaren sisäpintaa pitkin viiva, jonka mukaan lopullinen muotti piirretään. Kaaren päät pitää taivuttaa pikkuisen yli, koska kaari palautuu hiukan laminoinnin jälkeen. Liimaukseen olen käyttänyt Aerolite-liimaa, koska epoksi ei tunnu toimivan parhaalla mahdollisella tavalla valkotammen kanssa. Aeroliten kanssa kannattaa käyttää hitainta mahdollista kovetetta, koska muuten taivutuksen kanssa tulee hoppu. Myös apuri on hyvin suositeltava taivutuksessa, ei tosin välttämätön.
Liimauksen jälkeen kuitenkin alkaa hankalin vaihe, kaaren istuttaminen. Kaarta sovitetaan pohjaan, poistetaan puuta ja sovitetaan jälleen niin pitkään kuin tarvis on. Tähän menee helposti tuntikausia. Nopeimmaksi työkaluksi huomasin kulmahiomakoneeseen kiinnitetyn lamellihiomapaperilaikan, tosin sillä saa teurastettua koko kaaren hetkessä jos ei osaa. Viimeistely hoidettiin nauhahiomakoneella ja kavahöylällä.
Plussia ja miinuksia:
+ Lujempia, koska puun sisäiset jännitykset ovat vähäisempiä
+ Vähemmän herkkiä halkeamaan tai katkeamaan kuin höyrytetyt
+ Voi tehdä helposti veneen ulkopuolella "verstaalla"
+ voi helposti liittää viistoliitoksella vanhaan kaareen jos vanhaa ei saa kokonaisuudessaan poistettua
+ jos muotin teko epäonnistuu hiukan ja muoto on vähän väärä, niin oikeaan muotoon pääsee liimaamalla pari uutta laminaattia ja muotoilemalla
+ on helpompi saada paikoilleen, jos kantta tai muita rakenteita ei saa irroitettua.
- tuhlaavat materiaalia aika lailla
- kaarien istutus on hankala homma
- eivät ole alkuperäiset - vanhassa historiallisesti arvokkaassa veneessä tämä on erittäin paha virhe, muuallakin tyylirikko.
- vaatii paljon kalliita puristimia (jopa 10-15 kpl)
Tein vanhaan veneeseeni Exocetiin puolentoista vuoden remontin 1999-2001. Puuhaan kuului myös kaarien vaihto. Nyt jälkikäteen ajatellen ainoa työ jonka olisin teettänyt veistäjällä, on nimenomaan kaaritus. Vaikka sain lainata Veistokaaren Mikael Holmströmin työkaluja, koneita ja puristimia niin homma oli silti aika työläs, enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen.
|
Pehmeä kupariputki taivutellaan pohjan muotoon
|
Putken mallin mukaan piirretään muotin karkea muoto, tehdään muotin aihio ja merkataan kaaren päältä todelinen muoto
|
Laminointivirheitä. Oikealla ehjä kaari, keskellä liian kuhmuraisen muotin tekemä kaari ja oikealla pettäneitä liimasaumoja. Kunnollisten kaarien tekeminen ei ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa.
|
Sisarkaaret
Kaaren rakenteen lisäksi pitää päättää, tehdäänkö korjaus vaihtamalla koko kaari vai laittamalla sen viereen ns. sisarkaari. Sisartaminen on joissain tapauksissa hyväksyttävä ja käyttökelpoinen menetelmä, mutta se laskee väistämättä veneen arvoa. Toisekseen sisarrettujen kaarien aiheuttamia reikiä ei saa koskaan enää kunnialla peittoon vaikka korjauksen haluaisikin tehdä myöhemmin "oikein". Esimerkiksi kuutonen "Antinea" oli niin täynnä sisarkaaria sekä niitin- ja ruuvinreikiä että siihen oli käytännössä pakko vaihtaa sekä kaaritus että laudoitus kun lopulliseen remonttiin lähdettiin. Monissa tapauksissa esim. avoimessa veneessä koko kaaren vaihto on aina järkevämpää kuin sisarkaaren nysien rakentelu.
Sisarkaaret eivät välttämättä kestä rasitusta. Alkuperäinen kaari on katkennut kovimman rasituksen kohdalta. Kun viereen laitetaan sisarkaari, kovimman rasituksen paikka säilyy samana ja sen lisäksi sisarkaaren vieressä olevat vanhan kaaren osat jäykistävät rasituskohdan ympäristöä niin että vauriokohta joutuu entistäkin kovemman rasituksen alle. Useamman kerran olen katsellut vanhoja veneenraaskuja joissa on ollut sisarkaaria kaarien vieressä ja pahimmissa molemmin puolin kaarta olevat sisarkaaret molemmat poikki.
Sisarkaarien käyttöä voi perustella silloin, jos koko kaaren vaihtaminen edellyttäisi sisustuksen tai muiden rakenteiden radikaalia purkamista. Silloinkin vaihtaisin ennemminkin pätkän kaarta yllä kuvatun viistoliitoksen avulla. Viisteen voi tarvittaessa tehdä jopa paikan molempiin päihin.
Kokonaan vaihdettu kaari ei laske veneen jälleenmyyntiarvoa yhtään, sisarkaaritus laskee arvoa kyllä. Rumasti sanottuna se on "paikkailua", ei korjaus. Sillekin on kyllä paikkansa veneenkorjauksessa, mutta se on aina vähän vilunkia.
Jos sisarkaaren laittaa, niin se kannattaa ennemmin laittaa pari senttiä sivuun vanhasta kuin ihan viereen. Kaksi kaarta vierekkäin muodostavat aina uran, jossa vesi pesii ja kosteus nousee laholle otolliseksi. Väliä on hyvä olla sen verran, että väliin mahtuu pensseli.
Vanhan kaaren katkenneet päät ovat yleensä sen verran rosoisia, että ne keräävät halkeamaan vettä ja taas on laholla mojova paikka kasvaa. Jos päätyy sisarkaariin, niin vanhan kaaren katkenneesta kohdasta pitäisi siivota mahdolliset "vesiloukut", säleet ja rispaantuneet osat pois, ettei vesi jää seisomaan katkenneeseen kohtaan.
Sisarkaarien tekemisestä on artikkeli Tuomas Raivion kotisivulla. Artikkelia voi hyvin soveltaa myös kokonaisten painokaarien tekemiseen.
Ottaisin kyllä hommaan vähintäänkin konsultiksi veneenveistäjän, pelkillä hyvillä neuvoilla säästää jo varmasti vähintään hermojaan ja aikaansa, yleensä myös aikalailla rahaa.