Veneen tervaus

Vanha viisaus sanoo, että veneen tervauksesta ja pontikan keitosta saa parhaat väittelyt. Jokaisella kun on molemmissa puuhissa omat salaisuutensa.

Tervaus on meidän oloissamme ehdottomasti vaivattomin veneen pintakäsittely. Maalaus on tietyssä mielessä helppo sen vuoksi että sitä ei välttämättä tarvitse uusia joka vuosi, mutta tervaamiseen menee verrattomasti vähemmän aikaa ja se on tehtävissä vähemmällä vaivalla kuin maalaus tai lakkaus.

Veneen tervaus on perinteinen käsittely, jota meidän oloissamme on sovellettu lähes yksinomaan kotimaisiin venemalleihin. Puulajeista meillä on tervattu lähinnä mäntyä, kuusta sekä tammea ja kaaripuuna saarnea ja katajaa. Harvanpa mielestä terva ja mahonki rimmaavat edes ajatuksena erityisen hyvin.

Soutuveneet ympäri Suomea on perinteisesti aina tervattu. Lähinnä vain erikoistarkoitusta varten tehdyt veneet, kuten Sulkavan Soudun kilpaveneet on lakattu tai joissain harvoissa tapauksissa maalattu. Saaristolaisveneet ovat olleet tervattuja ja suurimmat nykyiset tervatut veneet ovat etelä- ja lounaissaariston sekä Ahvenanmaan storbåteja, isoveneitä jotka saattavat olla siinä kaksi-kolmetoista metriä pitkiä.

Tervan hyödyt ja haitat

Tervan levitys on nopeaa eikä vaadi erityistä ammattitaitoa. Kunhan jaksaa hangata tervaa puuhun ja kärsivällisyys riittää aineen hieromiseen joka paikkaan kaaren aluset mukaan lukien niin kaikki on hyvin. Ei tarvita työläitä rajauksia, eikä pinnan tasaisuudesta käytännössä tarvitse välittää tuon taivaallista. Kunhan ei päästä pintakäsittelyn paksuutta kasvamaan liian suureksi niin pinta suojaa puun erittäin hyvin.

Terva imeytyy lämmitettynä kauniisti, suojaa laholta ja on muista pintakäsittelyistä poiketen itsehuoltava pinta, koska se korjaa itse pikkuvauriot sulaessaan auringossa.. Pehmetessään se imeytyy kolhun reunoilta paljastuneeseen puuhun ja antaa suojan puulle. Tervaus on yhtä yksinkertaista kuin kyllästys. Valumista ei juuri tarvitse välittää, ylijäämä kun yleensä imeytyy puuhun ja pienemmät valumat sulautuvat melko nopeasti tummaan tervatunkarheaan pintaan.

Tervan pehmeneminen auringossa on nykyihmiselle myös sen huonoimpia ominaisuuksia. Mustiin valmiiksi pihkottuneisiin sarkahousuihin tarttuessaan terva ei tainnut tuoda muuta haittaa kuin arkipäiväistä raikkaamman tuoksun. Farkunlahkeessa ruskea tervatahra ei ole kaunistus, kesämekosta nyt puhumattakaan. Tervatun veneen omistajan ei tarvitse silti pukeutua säkkiin ja tuhkaan, riittää että erityisesti kevätpuolella ja pahimpien kesähelteiden aikaan välttelee tuhrimasta itseään tuhtojen alapuolella ja limisaumojen reunoissa pehmenevään tervaan. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, että erityisesti isomman tervaveneen omistajan kannattaa varoittaa vieraitaan.

Tervan kuivattaa ensisijaisesti auringonvalo ja kevään tuulet. Jos jättää tervaamisen liian myöhään, se ei ehdi kuivua varjoisissa paikoissa riittävästi. Kunnon auringonpaisteessa terva kuivuu vähän pellavaöljyllä jatkettuna alle viikossa turvalliseksi mustille housuille, mutta suttuisella kelillä ja vesisateessa aikaa menee monin verroin pidempään. Eri tervalaatujen kuivumisaika vaihtelee myös rajusti. Hyvälaatuinen aito hautaterva saattaa kuivua istuinkelpoiseksi parissa kolmessa päivässä, pyrolyysillä kuivatislailtu terva kuivuu pidempään.

Auringon UV-säteilyn merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa: etelänpuolen sivut kuivuvat hetkessä ja pimeässä tuhtojen tai hyllyjen alapuolella olevat paikat voivat olla kosteita pitkälle kesään asti. Tämän vuoksi erityisesti isommassa veneessä kannattaa varata ohuempaa, laimennetumpaa tervaa tai pelkkää tervaista pellavaöljykyllästettä paikkoihin, joihin ei päivä paista: tuhtojen alle, säilytyslokeroiden sisään ja muiden varjoisien paikkojen uumeniin. Myös pohjatrallien alle kannattaa laittaa useampi kerros ohutta kyllästettä yhden paksun tervakerroksen sijaan, jo se vuoksi että se imeytyy syvemmälle kuluneisiin kohtiin. Kun vene on vesillä kannattaa se kääntää laiturissa niin, että aurinko pääsee kuivattamaan maissa varjossa olleet paikat.

Toinen tervan huono ominaisuus on sen pehmeneminen ja harmaantuminen vedessä. Vaikka se vesirajan yläpuolella onkin erinomainen käsittely, vesirajan alapuolella ulkolaitojen tervaus pehmenee, kellastuu ja kuluu pois verrattain nopeasti. Yleisesti soutuveneitä säilytettiinkin aiemmin joko rannalle vedettynä tai rannalla olevassa venevajassa, -aitassa, -talaassa tai koppelissa vähän murrealueesta riippuen. Vesillä koko kauden olevat veneet on nostettu kerran tai pari ylös tervattavaksi tai sitten tervan on annettu vain huuhtoutua pois, eihän työkäyttöön tarkoitetun kalaveneen eliniäksi ollut ajateltukaan paljon kymmentä vuotta pidempää aikaa.

Veneen sisäpuolella makaava vesi värjää tervan siitepölynkeltaiseksi. Vene on syytä pitää mahdollisimman kuivana joka tapauksessa ja turhaan pohjalla makaava vesi ei ole puuveneelle koskaan hyväksi. Kellertyvä veneenpohja onkin paras mahdollinen kannuste pitää vene kuivana kuten kuuluu. Vaikkei terva kulukaan yhtä nopeasti kuin ulkopuolella, se menettää silti parhaat ominaisuutensa. Mikäli veneelle ei pääse pitkiin aikoihin - kuten lomalaisen asiat usein ovat - on syytä joko vetää kiulu kuiville tai isomman veneen kyseessä ollen asentaa pikkuinen pilssipumppu jonnekin perätuhdon alle. Vaikka hyvin tehty vene ei vuodakaan yhtään, niin sadevedelle ei kukaan voi mitään eikä useimpiin soutuveneisiin voi helposti asentaa pressuakaan päälle.

Nykyisinkin pienet soutuveneet olisi hyvä vetää rannalle rullien päälle kun niitä ei käytetä. Veden tuntumassa vene ei sanottavasti haristu ja terva pysyy puussa. Isommat veneet, joita ei voi tai kannata nostaa ylös kannattaa maalata vesirajan alta, jotta puu pysyy hyvässä kunnossa. Rannalta pitäisi löytyä mahdollisimman varjoinen paikka, auringossa vene kuivuu liikaa. Venevaja on paras paikka tervatun veneen säilytykseen, mutta siihen ei tietysti useimmilla ole mahdollisuutta.

Miten terva syntyy?

Terva on kierästi ajateltuna vain nestemäistä männynsavua. Mahdollisimman pihkaisia puita ladotaan tervahautaan, peitetään maalla ja sytytetään palamaan. Koska palaminen tapahtuu riittävän hitaasti ja alhaisessa lämpötilassa, palokaasut eli savu eivät pala liekkien mukana ja pölähdä taivaan tuuliin vaan tiivistyvät paksuksi nesteeksi ja valuvat kartiomaisen tervahaudan pohjalla olevaan silmään ja sitä kautta putkea eli kynää pitkin astiaan ja käytettäväksi.

Kun hauta sytytetään, ensimmäisenä tisleistä valuu vetistä, puun sisältämästä ja haihtuneesta kosteudesta syntynyttä tervankusta, joka oli hyödytöntä tavaraa. Sen jälkeen valuvat seuraavaksi kevyimmät tisleet eli vanhan kansan suussa musta tervankusi, jonka lähin vastine nykyään on puutärpätti. Nykyisin sitä ei enää kaupallisesti myydä, mutta ennen se oli ohenteena tervalle.

Sen jälkeen saadaan tervaa, haudan koosta riippuen sadoista litroista muutamaan kymmeneen tuhanteen litraan. Viimeisenä haudasta tulee pikeä, joka soveltuu esim. tervattujen veneiden saumojen tiivistämiseen ja laivojen rivettyjen kansi- ja kylkisaumojen tilkitsemiseen.

Käsittelyn aika ja työvälineet

Hyvä aika veneen tervaukseen on, kun lumi sulaa sen verran että maassa on jo enemmän pälviä kuin lunta. Tähän aikaan terva ehtii kuivua molemmin puolin varjopaikoistakin ennen vesillelaskua. Myöhemminkin voi tervata, mutta jos mökkivene tervataan vasta vähän ennen juhannusta niin se saattaa olla paikka paikoin tahmea loppukesän. Jos veneen käsittely venyy myöhään, pitää käyttää ohennetumpaa tervaa, mutta aikaisin tehty tervaus paksulla aineella on veneelle parempi. Tervauksen venyttäminen juhannuksen alle joka vuosi antaa veneen kuivua liiaksi.

Puhdistus

Vanha terva rikotaan teräsharjalla. Edellisenä kesänä pinta on kulunut ja kovettunut ja pinnastaan palanut terva pitää poistaa. Hiomapaperilla tai koneilla ei tee tässä puuhassa mitään, terva tukkii paperin hetkessä ja paksun tervapinnan syvimmät kohdat, joissa puu on ohuimmin pinnoitettu eivät paperia näekään. Parasta on käyttää paria eri laatuista teräsharjaa eri paikkoihin: pitkäkarvaista ja notkeaa yleiseen pinnan läpikäyntiin ja jäykempää, lyhytkarvaisempaa limien ja kaarten sivujen rapsimiseen. Yhdelläkin harjalla pärjää jos sen valitsee hyvin, mutta kahta harjaa vuoroin käyttämällä selviää nopeammin.

Erityisesti vanhan ja jo paksusti tervatun veneen osalta toisena tai joissain tapauksissa jopa ainoana työkaluna on hyvä käyttää tavallista lattaraudasta taottua raapparautaa. Sillä saa limien alasyrjiin ja muihin kulmiin kerääntynyttä tervaa pyyhittyä ohuemmaksi uuden tervan kulkea. Tylsyneen raudan saa muutamalla viilan pyyhkäisyllä taas teräväksi.

Erityisen tärkeää on puhdistaa kaarien alapuolella lautaa vasten olevat osat. Auringossa sulava terva, kengissä kulkeva lika, koivunsiemenet ja muu töhkä tukkii limisaumaisen veneen kaarien aluset niin ettei vesi tahdo enää juosta kaarien ali vaan jää lätäköitymään kaarien juureen ja lahottamaan venettä. Kaarien aluset saa puhdistettua sopivalla muutaman millin paksuisella ja veneen koosta riippuen kymmenen-viisitoista milliä leveällä, päästään taivutetulla lattaraudan pätkällä tai vastaavalla tylpällä raudalla. Ei riitä että vesi pääsee juoksemaan vain alimpien lautojen kaarien ali; myös muut kaarenvälit on syytä puhdistaa, muuten vesi makaa ylempienkin saumojen limissä.

Viimeisenä työkaluna on jäykkä pitkäkarvainen juuri- tai nailonharja, jolla tervanpöly harjataan pinnasta pois. Vaikka pöly sulaakin uuden tervan joukkoon, se on silti syytä puhdistaa pois koska se muuten ajautuu kaarien alle ja tukkii ne entistä pahemmin juuri tehdystä puhdistuksesta huolimatta.

Jos käytettävissä vanha kotikäytöstä hylätty pölynimuri, niin se on pölyn poistamiseen voittamaton laite. Pienet soutuveneet voi kääntää ympäri sisäpuolen tervanpölyn poistamiseksi, mutta erityisesti isommissa veneissä imuri on verraton laite pölynpoistoon. Jos sellaista ei ole käytettävissä tai työmaalla ei ole sähköä on vain yritettävä harjata ja lapioida roskaa pois kuten parhaiten taitaa. Pölyä ja kaarenalustöhkää tahtoo tulla pienessäkin veneessä litratolkulla ja sen puhdistaminen harjalla ja kihvelillä tahtoo olla mahdoton työ. Pohjalle jäänyt sotku taas näkyy tervaan tarttuneina ikävinä kokkareina ja kaarien alusten tukeutumisena.

Pölyn ja lian voi myös huuhdella runsaalla vedellä pois, harjalla autellen. Sen jälkeen pintojen pitää kuitenkin kuivua auringonvalossa useamman tunnin tai vaikka päivänkin ennen tervausta. Vesipesua ei sovi käyttää jos pinta vedetään puupuhtaaksi.

Lämmitys

Terva pitää sivellä puun pintaan aina lämpimänä. Kylmänä se ei imeydy ja ohennettunakin imeytyminen on vaatimatonta. Kevätkylmillä terva on lämmittämättömänä siirapin paksuista jankkia joka ei juokse täyttämään epätasaisen pinnan koloja eikä siitä ole pintakäsittelynä juuri mihinkään. Lämmittämätön terva ei myöskään kuivu koko kesänä.

Lämmittämiseen helpoin väline on kannettava retkikäyttöön tehty kaasu- tai alkoholikeitin, mutta saman työhön käy vaikka arkikäytöstä hylätty grilli, puhalluslamppu, kaasupoltin tai hätätapauksessa avotuli. Avotulta ei voi yleensä suositella, koska kattilan pinnasta nousevat huurut syttyvät hyvin herkästi ja toisaalta kuuma tuli lämmittää kattilan pohjaa niin kovasti että terva pikeentyy kattilan pohjaan ja pikihiutaleet samentavat pinnan. Muutenkin lämmityksen pitäisi olla hellävaraista, jotta terva ei pala pohjaan.

Oikein lämmitetty terva juoksee pensselistä kuin vesi ja lämmittäessä pitää odottaa että seos kuplehtii hiukan, pintaan muodostuu vähän vaaleanruskeaa kuohua. Liian paljon keitetty terva kuohuu ja ehtii jo pikeentyä pohjasta. Keittäminen riippuu seoksesta, mutta kaikissa tapauksissa tervaa pitää sekoittaa useasti. Liian nopea lämmitys ja sekoituksen laiminlyönti näkyy aina siinä että joukkoon ilmestyy pikihiutaleita, vaikkei koko seoksen lämpö olisikaan vielä levittämiseen valmis.

Tervaa lämmitettäessä on hyvä pitää aina käsillä kattilaan sopiva kansi tai pellinpala, jonka voi tökätä palamaan syttyneen lämmitysastian päälle ja näin tukahduttaa tulen. Keväällä tervausaikaan maassa on myös kuivaa heinää ja lehtiä, joissa kulo karkaa helposti kauemmas. Kuivaan heinikkoon kaatunut palava tervakattila ei ole leikin asia, toimi sen mukaan. Vanhojen räsymattojen tai muun yksinkertaisen sammutuskaluston tuominen paikalle ei ole liioittelua. Kuten nestepaloissa yleensä, tervankaan sammuttamisessa vesi ei ole paras keino. Tukahduttaminen matolla, sammutuspeitteellä tai vastaavalla on paljon tehokkaampaa.

Älä ahnehdi tervan levityksessä. Vaikka ökötti olisikin lämmintä, niin se jäähtyy levityksen aikana astiassa nopeasti. Jäähtymisen huomaa siitä, että pensseli tahtoo tarttua pintaan. Lämmitä tavara riittävän usein riippumatta siitä mitä ohenteita tervassa on.

Jos haluaa tervan todella imeytyvän puuhun, pitää puutakin samaan aikaan lämmittää. Jos haluaa uuden puun, esim. korjatun paikan veneessä, sulautuvan vanhaan, kannattaa tervattua kohtaa lämmittää avoliekillä (nestekaasu tai puhalluslamppu), sivellä tervaa tasaiseksi, antaa imeytyä, sivellä taas uusi kerros, lämmittää jne. Tällä konstilla saa uudenkin puupinnan hetkessä mustaksi.

Pensselit

Tervaus ei vaadi kummoistakaan laatua pensseliltä. Pensselin tärkeimmät ominaisuudet ovat, että se sitoo mahdollisimman paljon nestettä ja ettei se päästä karvoja. Vaikkeivät irtoavat karvat niin tervan alta näykään, niin ihan halvinta alennusmyyntipensseliä ei kannata tähänkään tarkoitukseen ostaa. Halvimpien pensselien liima ei aina kestä tervaa ja lämpöä, vaan koko karvatuppo irtoaa varresta. Pensselin pitää olla luja, jotta se kestää myös vastakarvaan maalaamisen kun terva pitää töpötellä kaarien alle. Pääosa tavallisista ulkomaalipensseleistä soveltuu tervalle erinomaisesti

Tervaa kuluu paljon, joten pensseliin leveys saa olla reilu, 60-100 mm ja paksuus mahdollisimman paljon. Ohueen pensseliin ei saa tervaa riittävästi, vaan pensseliä pitää kastaa jatkuvasti. Kallista lakkapensseliä ei kannata ostaa, mutta hyvä ulkomaalipensseli kestää tässä työssä monta vuotta. Jos veneessä on kiinteitä tuhtoja tai muita maalattuja rakenteita, säästä pienempi pensseli näiden rajaamiseen käsivaralla. Pitkävartinen patteripensseli on myös kätevä tervaamiseen veneen sisäpuolella.

Tervauksen aineet

Tervan sinänsä täytyisi olla oikeaa hautatervaa eikä pyrolyysillä tehtyä eli pöntössä tislattua. Näinä päivinä tervan tekijät ovat niin pieniä toimijoita markkinoilla että laadulle ei osaa antaa takeita. Usein veneilijän on tyydyttävä siihen mitä saa eikä ole mahdollisuutta valita puolesta tusinasta eri tervalaadusta parasta. Parasta on aito hautaterva. Terva kannattaa ostaa sellaiselta valmistajalta jonka tuotteita kirkkojen paanukattojen tekijät käyttävät.

Tervakin on eräänlainen tuoretuote. Muovikanisterissa tai -pullossa myytynä tervan kevyimmät tisleet haihtuvat muovin läpi ajan myötä ja vuoden kaapissa odotellut tervapurkki on imenyt posket reilusti lommolle. Tällainenkin terva on käyttökelpoista, mutta se tekee tummemman jäljen ja sitä kannattaa ohentaa enemmän kuin tuoretta. Tiedän veneitä tervatun vuosia vanhan tervahaudan silmästä kaivetulla piellä eivätkä ne siitä pilalle ole menneet. Luonnollisesti tahmea ja paksu pikeentynyt terva ei imeydy puuhun juurikaan.

Tervan lisäaineet

Pellavaöljyä voidaan käyttää tekemään lakkamaisempaa pintaa tervalle. Pelkkä terva palaa kellertäväksi auringossa ja on kellanharmaata loppukesästä. 10-30% pellavaöljyä antaa pinnalle kiiltoa ja vähentää tätä harmaantumista erityisesti veneen sisäpinnoilla. Jos pellavaöljyä laitetaan liikaa, se pehmenee vedessä ja ulkopuolella oleva pellavaöljy-tervaseos harmaantuu ikävän näköisesti kastuessaan. Erityisen pahan näköistä tämä on purjehtivissa saaristolaisveneissä, joissa ulkopuolella veden alle joutuva osa on muutaman tunnin päästä kalmanharmaa ja elottoman näköinen. Kuivuttuaan pinta palaa oikean väriseksi, mutta pitkään veden kanssa tekemisissä ollessaan tällainen pinta huuhtoutuu ohuemmaksi niin että keväällä käsillä on miltei puhdas puu.

Vernissaa eli keitettyä pellavaöljyä voidaan käyttää kuten raakaakin öljyä. Se kuivuu hiukan nopeammin, mutta ei imeydy yhtä syvälle puuhun. Jos on ihan pakko venyttää tervausta pidemmälle kesään, vernissa auttaa kuivumista jonkin verran, mutta paksuntaa tervaa sen verran että seuraavan vuoden imeytyminen on jo vaarassa. Älä käytä joka vuosi.

Puutärpättiä käytetään tervan ohenteena. Se on perinteinen tervan ohenne, vaikka sen ongelmana onkin toisinaan mustien pikihiutaleiden saostuminen tervakattilaan,. Sillä voidaan ohentaa tervaa lämmittämisen lisäksi tai erityisesti kyllästettäessä lämmityksen sijaan. Nykyinen puutärpätti, pineenitärpätti on erilaista ainetta kuin muinainen tervanpoltossa ensimmäisenä syntynyt musta tervankusi. Kyllästeessä hyvä aine, tervaa lämmitettäessä tekee toisien tervojen kanssa mustia pikihelmiä pintaan ja ennen kaikkea saostaa pikeä pensseliin ja astian pohjaan. Tervanpoltossa syntyvä musta tervankusi on hyvää, mutta vaikeasti saatavissa.

Alkoholi, yleensä denaturoitu Sinol tai Marinol on nykyisin monen tekijän mukaan ainoaa oikeaa lantrinkia tervalle. Viina ohentaa tervan, mutta ei saosta pikihiutaleita joukkoon. Vanhaan aikaan sillä oli luonnollinen muu nautintatarpeensa eikä osaa kuvitella veneentekijän haaskanneen hyvää paloviinaa tervan ohenteeksi. Monia tervaveneitä on myöhemmin kyllästettykin Sinolin ja tervan seoksella ja sillä keinoin on saatu terva imeytymään syvälle puuhun. Alkoholi haihtuu kaikkineen puusta eikä jätä mitään jäämiä puuhun, vaan kuljettaa tervan ohuemmat tisleet syvemmälle kuin pelkkä terva imeytyisi. Se tosin tekee tervan leimahdusherkemmäksi sitä lämmitettäessä, joten Sinolilla ohennettaessa pitää pitää tarkka vaari kattilasta ettei pönttö pääse leimahtamaan.

Pinotex ja muut sideaineen sisältävät puunsuojat ovat olleet seitsenkymmenluvun jälkeen monessa tapauksessa käytettyjä tervan lisäaineita. Öljyisyytensä ansiosta ne tekevät samantyyppisen pinnan kuin vernissa, mutta niiden sideaine on tiiviimpää kuin pelkkä öljy. Pintaa poistettaessa ne ovat viheliäisiä aineita, kun pinta on pakko kaapia polttamalla pois eikä kaikkea saa poistettua sitenkään. Ei voida suositella veneeseen sellaisenaan ja tervan lisäaineeksikin vain suurin varauksin.

Aspergol ja muut sideaineettomat lahonsuoja-aineet ovat hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta melko tarpeettomia tervaveneessä. Terva, muillakin aineilla ohennettuna on riittävä lahonsuoja-aine kotoisille puulajeillemme ja kaupallisten lahonsuoja-aineiden mineraalitärpätti ei ole muutenkaan hyväksi puille. Tervatun puuveneen kyllästeisiinkään ei tarvita muita mineraaliöljypohjaisia aineita laho- tai homesuojaksi.

Tervan seokset

Tässä kohtaa päästään tutustumaan salatieteisiin parhaimmillaan. Jos pontikankeitto onkin luonut ympärilleen salaisuuksia ja pitäjäkohtaisia erikoisuuksia, niin veneentervauksessa on vähintään yhdenvertainen määrä erilaisia konsteja ja niksejä kertojasta riippuen.

Ensinnä pitää päättää, tervataanko vene vain vai kyllästetäänkö se ensin. Uuden veneen kyseessä ollen ratkaisu on selvä, puu on kyllästettävä ennen tervausta. Tässä on käytetty erilaisia pitäjä- ja tekijäkohtaisia seoksia: tervaa ja tärpättiä, tervaa ja Sinolia, pelkkää pellavaöljyä, pellavaöljyn, tervan ja tärpätin seosta ja kymmeniä muita. Kyllästys on oma lukunsa, vaikka terva onkin aina päällimmäisenä.

Uuden tai paljaalle puulle raaputetun veneen kyllästyksen jälkeen pintakäsittelyä voidaan jatkaa samalla seoksella vain lisäten tervan osuutta hiljalleen noin puoleen tai kahteen kolmasosaan. Tässä vaiheessa seosta olisi jo hyvä lämmittää, koska muuten terva ei imeydy ohenteista huolimatta. Viimeinen kerros tai pari tehdään jo kuten aiemmin tervatun veneen uusintatervaus.

Yleisimmin vanhan pinnan uudelleentervaus keväällä hoidetaan vain lämmitetyllä tervalla, jossa on jotakin yllä mainittua ohennetta seassa. Parhaan seoksen tai menetelmän titteliä ei ole vielä saatu jaettua. Yleisesti ottaen tervaa voi ohentaa pienellä määrällä Sinolia, tärpättiä, tärpätti-pellavaöljyseosta tai vastaavaa. Pellavaöljyä tai sen seoksia käytettäessä tervan osuus voi olla pienempi kuin pelkällä ohenteella.

Erityisesti paljon ohennettuja seoksia käytettäessä tai pahasti auringonpolttamaa venettä tervattaessa pinnassa saattaa näkyä seuraavana päivänä kuivan näköisiä laikkuja. Nämä pitää paikata seuraavana päivänä ja jos laikkuja on paljon, on syytä vetää uusi kerros tervaa koko veneeseen samantien.

Tervapinnan uusiminen

Vähän alle kymmenen vuoden välein tervapinta alkaa paksuuntua niin pahoin, että se kannattaa poistaa. Ulkopuolelta se vie muutamasta tunnista päivään. Mitä enemmän pellavaöljyä pintaan on ajettu, sen sitkeämpää käsittely on, mutta kevätahavilla pinta on yleensä niin haurasta että se lähtee terävällä raapparaudalla. Neliteräinen käännettävä skraba on hyvä, terän voi aina neliömetrin tai parin jälkeen kääntää. Se syö tervaa kuin hyeena ja neljännen terän jälkeen viilaus ei kestä kuin hetken. Kovapalaterien kulma ei tunnu soveltuvan tervalle, terän pitäisi olla hivenen leikkaavampi.

Tärkeintä työstäessä on pitkä, jaloista lähtevä työliike. Lyhyellä nykytyksellä saa vain käsivartensa kipeäksi eikä jälkeä synny. Pienen veneen sisäpinnankaan raapiminen ei vie kuin muutaman tunnin, vaikka kaarien vuoksi pitkää liikettä ei voikaan tehdä.

Joskus vanha terva ei tahdo lähteä pinnasta ja yleisesti syynä on liian sitkeä pintakerros. Silloin ei auta mikään muu kuin kuumentaa pinta kuumailmapuhaltimella, kaasutoholla tai vanhanajan puhalluslampulla ja raapia sulava terva pois. On hyvä jos tekijöitä on kaksi - toinen lämmittää ja toinen kaapii sulaneen tervan pois. Toisinaan terva lähtee hyvin, mutta joskus törmää veneeseen, jossa terva lähtee vain vaivoin venyvänä pikenä pois pinnasta. Palovaara on melkoinen, liekin kanssa täytyy olla varovainen ettei sojottele sitä ihan mihin vaan, eikä kuumenna samaa kohtaa liian pitkään.

Tässä työssä vaihtopalateräiset raudat ovat turhia kapineita; jos raudassa on kiinnitysruuvi jossakin terän lähellä niin terva tukkeentuu siihen kiinni ja sulanut terva leviää pitkin pintaa. Lattaraudasta taottua raapparaudan pintaa pitkin sula terva juoksee eikä takerru kiinni. Kiusana on se, että rautaa saa olla alvariinsa viilaamassa.

Kevätpäivän remontti

Kuinka vaikeaa tervaveneen huoltaminen sitten on? Katsotaanpa esimerkki eräästä kevätkunnostuksesta

Tervattu puuvene voi näyttää täysin hylkytavaralta, vaikka vene olisikin rakenteellisesti hienossa kunnossa. Kesämökin takapihalle pariksikymmeneksi vuodeksi unohdettu pikkuvene ei välttämättä olekaan juhannuskokkoon tuomittu raato vaan arvokas kulkupeli vielä vuosiksi eteenpäin.

Pikakunnostus aloitettiin raapimalla kaikki auringossa palanut terva pois. Vanhasta auringossa palaneesta tervasta ominaisuudet ovat jo pilalla, eikä uutta tervaa kannata yrittää imeyttää sen läpi puuhun. Koska venettä oli säilytetty ylösalaisin, oli ulkopuolen terva palanut monista paikoista jo pois ja muualta se oli lasittunutta, kovaa ja helposti irtoavaa. Sisäpuolelta terva oli myös kovettunut, mutta vielä kohtuullisessa kunnossa. Tällä kertaa tervan raapiminen kuiviltaan riitti samaan veneen puupuhtaaksi. Sisäpuolelta riitti tervapinnan rikkominen ja irtonaisen tervan raapiminen pois, eli normaali tervapinnan kevätkunnostus.

Vanhan tervan raapimisen jälkeen vene kyllästettiin ulkopuolelta kevyesti pellavaöljyn, tärpätin ja tervan seoksella. Alkuun laitettiin lähes pelkkää pellavaöljyä, mutta n. 10 kerroksen jälkeen tervan osuutta lisättiin. Puu imi kyllästettä noin 4-5 litraa. Sisäpuolelle laitettiin myös muutama kerros, vaikka tarkoitus oli vain tervata pinta.

Viimeiseksi vene tervattiin, sisäpuolelta kerran vähän ohennetulla tervalla ja ulkopuolelta kolme kertaa märän kyllästeen päälle. Ulkopuolen tervassa oli noin kolmannes pellavaöljyä ja tärpättiä ja loput tervaa. Tuore, vastakyllästetty pinta imi lämmitetyn tervankin hienosti sisään.

Ohessa on kuva veneestä kunnostuksen jälkeen. Palanut, lahon näköinen puupinta olikin täysin tervettä puuta ja väri vaihtui likaisen mustanharmaasta kauniiseen meripihkanväriin. Vaikka venettä ei edes aiottaisi käyttää aktiivisesti, se kannattaa ajoittain tervata, jotta se säilyisi ehjänä mahdollisille tuleville käyttäjille. Kuiville vedetty ja hyvin tuettu pikkuvene pysyy ylösalaisin käännettynä hämmästyttävän pitkään hyväkuntoisena.

Kuinkako kauan remontti kesti? Viikkoja? Kuukausia? Ei, valokuvien alareunan päiväyksestä näkyy, että koko juttu saatiin tehtyä yhden pitkän kevätpäivän aikana kahden ihmisen voimin. Puuveneenkö kunnostus vaikeaa ja työlästä? Tervaveneen kunnostus ei ainakaan...