Pesukomuutin rakentaminen, osa 2: kansi

Pöydän kanteen tuli samanlaiset lohenpyrstöurat kuin pohjaankin, mutta lohenpyrstöt eivät tulleet etureunaan asti. Tätä varten pyrstön etureunaan piti taltata pieni potero, johon sahan pää mahtuu niin että uran saa sahattua loppuun asti.

Itse pöydänkansi tuli liimattua Nikkariverstaalla samaan aikaan kun sahasin ja höyläsin kaikki muut laudat kylppäriin. Samaa lämpökäsiteltyä koivua on tulossa lattiaan ja ikkunalaudalle ja vähän minne sattuu. Lämpökäsittelyn puun työstäminen on aika outoa hommaa. Puu käyttäytyy vähän samalla tavalla kuin vähän laho koivu: se on hiukan haurasta ja koneilla työstäessä siitä ei tule lastuja tai sahajauhoa vaan hienoa pölyä. No, koneitapa ei ole muutenkaan tullut juuri käytettyä projektissa

Seuraavaksi sahailin hyllyn osat ja takalevyn irti vanhalla kapeateräisellä pokasahalla ja viimeistelin kavahöylillä, viiloilla ja sikleillä. Päätypuuhun viila on muuten kiva kapine, vaikka sitä harva laskee "oikeaksi" puutyökaluksi.

Hyllynreunaan piti saada vähän kevyempää ilmettä, niin että höyläsin siihen vähän upotusta listahöylällä ja koveralla terällä.

Hyllyn päät olivat vähän inhottavia. Uran sai nätisti jatkumaan pyöreän nurkan yli muotosiklillä, mutta muotoa ei saanut siististi takareunaan asti. Lämpökoivu on pahaa tikkuamaan ja koepaloilla kokeillen takareunaa ei tahtonut saada millään siistiksi. Totesin että on sukkelampaa veistää koristeuralle pääte sen sijaan että liimailee jotain suojapalikoita hyllyn takareunaan.

Pikku vinkki tuohon muotosiklin käyttöön päätypuun työstämiseen muutenkin: kun imeytät puuhun reilusti vaaleaa sellakkaa niin puu kovettuu sen verran että sen työstäminen on helppoa ja jälki sileää. Sellakka ei yleensä jää näkymään pintakäsittelyn alta: kokeile silti ensin.

Pöydänkanteen suunnittelin ensin tuollaista "makkaramallia", kolmea helmeä päällekkäin. Lämpökoivun muotoilu siklillä on vähän hankalaa, jälki oli kuin haarukalla ruovittu. Kaapista löytyi vanha muotokavahöylä joka on tarkoitettu juuri tällaiseen hommaan. Höylässä on sama profiili sekä vasen- että oikeakätisenä, niin ettei missään vaiheessa tarvitse höylätä vastakarvaan. Vasen pääty höylätään siis toisella päällä höylää ja oikea toisella.

Hanalle piti rakentaa pieni kotelo ja sen jälkeen osat olivatkin valmiit ensimmäiseen koekasaukseen.

Rungon kasaus kävi niin sukkelaan etten edes saanut otettua hommasta kuvia. Laitoin ensin seinät kiinni kanteen ilman liimaa jotta kannelle jää tilaa elää eri tahtiin kuin kylkien vaneri. Pohjan lohenpyrstöt tein
karvan verran väljiksi, kun ajattelin että kolmen lohenpyrstön pujottaminen voisi olla vähän haastavaa. Turha pelko, liimalla voideltuna pohja meni paikalleen kertatyönnöllä.

Halusin höylätä kannen sileäksi vasta tässä vaiheessa, koska sovitusvaiheessa tulee aina kolhuja. Aloitin pitkähöylällä ja höyläsin viistosti pinnan yli, sen jälkeen pituussuuntaan ja lopuksi silitin pinnan vanhalla silityshöylällä. Pöydällä oleva purkki on mehiläisvahaa; höylääminen kevenee kivasti kun höylän pohjaan sutaisee aina välillä pikkuisen vahaa liukasteeksi. Lämpökäsitellyn viimeistelyssä on semmoinen outous että pinnasta lähtee kuituja irti hyvinkin ohuella lastulla höylätessä. Se kertoo varmaan puun ligniinin häviämisestä tai palamisesta
käsittelyssä, jälki on mikrokokoista repeilyä pinnassa. Mittakaavapienennys oikeen kovalla lastulla otetusta tikkuamisesta.

Pintaa ei hiota missään vaiheessa. Terävällä höylällä silitetty pinta on kiiltävämpi ja kauniimpi kuin hiottu ikinä. Pinnassa on aivan omanlaisensa hohde.

Jalat sahasin karkeasti malliin 55 mm lankusta. Hommassa ei ollut mitään muuta erikoista, mutta olen tehnyt samanlaiset jalat jo hyvin moneen huonekaluun ja niiden höyläämiseen on kiva keksiä rutiini. Höylään ensin karkean muodon rouhintahöylällä ja mittaan sitten kaikkein ohuimman kantin molemmista päistä ja joka jalasta. Ohuimman mukaan teen sitten suojapulikat höyläpenkin penkkihakasille ja oikea mitta syntyy kuin itsekseen kun höylää palikoiden yläreunaa myöten. Apukapuloiden reuna on vielä tussilla merkattu niin että liian syvälle menevän höyläyksen huomaa heti. Palikoiden tekemiseen menee ehkä pari minuuttia, vähemmän kuin kaikkien jalkojen tarkkaan merkkaamiseen.

Ja sitten ensimmäinen koekasaus. Vielä pitää asentaa laatikot ja jalat, mutta muuten kaappi on vähän niinkuin maalia ja lakkaa vailla. Pesuallas on raakapoltettu koevedos numero 1. Täytyy nyt toivoa että se lopullinen allas onnistuu, keraamikolla on jo pari kappaletta haljennut uunissa.