Höylävertailu, osa 2: Teräkelkan säätö, kidan koko ja teräkulma

Höylän monikäyttöisyys riippuu höylänkidan koosta: liian pienestä kidasta ei mahdu paksu lastu läpi ja liian iso kita antaa terän repiä isoja lastuja pinnasta ennen kuin lastu taittuu kidan reunaa vasten.

Toinen tähän vaikuttava asia on höylän teräkulma. Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan todeta että pehmeät puulajit hyötyvät tiettyyn rajaan asti matalasta teräkulmasta (viiltävä työstö) ja kovat ja kiharaiset puut jyrkästä teräkulmasta (kaapiva työstö). Suurin osa höylistä on Stanleyn jälkiä seuraten 45 asteen peruskulmassa, mutta kaikki puurunkoiset poikkeavat siitä valmistusmaansa yleisen käytännön mukaisesti: HBS on 46 astetta, koska keski-Euroopassa tyypilliset puut ovat koivua kovempia (pyökki, tammi yms.). Japanissa sen sijaan käytetään paljon pehmeitä havupuita, jolloin 40 asteen kulma on järkeenkäyvä, ja kiinalaiseen puutyöhön oleellisesti kuuluvat kovat puulajit tulevat parhaiten silitettyä jyrkempikulmaisella höylällä kuten 60-asteinen Mujinfang.

Oleellista on, että 45 asteen metallihöylissä on kaksi muutettavaa parametriä enemmän kuin puurunkoisissa: säädettävä kita ja säädettävä murtoterä. Näillä voidaan vaikuttaa samanlaisiin asioihin kuin teräkulmalla.

Metallihöylissä on kolmea erityyppistä teräkelkan säätömenetelmää, jolla kidan kokoa säädetään: Bailey, Bed Rock ja Veritas.

Bailey-tyyppi on yleisin säätö. Siinä teräkelkka on yksinkertaisesti ruuvattu terän alla olevilla ruuveilla kiinni. Tällä rakenteella tehtyjen höylien kitaa on melko tavalla työläs säätää, koska kiinnitysruuvit ovat terän alla. Terä pitää siis irroittaa, löysätä kiristysruuvit, kiertää säätöruuvia, laittaa terä paikalleen ja katsoa että minkälainen kidasta tuli. Samaa joutuu tekemään useampaan kertaan, ennen kuin haluttu säätö löytyy. Rakenteen etuna on koneistuksen vähäisyys ja helppo rakenne, haittoina taas säädön hankaluuden lisäksi melko pienet tukipisteet joiden varassa teräkelkka istuu. Tämä voi johtaa terän tärisemiseen käytössä, jos kelkka ei tukeudu tukipisteisiinsä riittävän hyvin.

Bed Rock-rakenteessa teräkelkka istuu yhdellä isolla laajalla kiinnityspinnalla ja sen kiinnitys hoituu erikoisesti parilla tapilla, joiden varressa olevaan kiilamaiseen upotukseen teräkelkan takana olevat kartiopäiset ruuvit osuvat. Rakenne on hankalampi koneistaa ja siinä on enemmän osia, mutta vastapainona säätö on helppoa eikä se edellytä terän irroitusta. Samaten teräkelkan tukipinta runkoon on erittäin hyvän kokoinen ja tekee rakenteesta huomattavan paljon vähemmän alttiin värähtelyille ja tärinöille.

Veritas on puolestaan rakentanut koko höyläkonseptin aivan uusiksi. Itse teräkelkasta ulottuu osa pohjan läpi höylänpohjan tasalle, jolloin terä on täydellisesti tuettu alas asti. Myös tukipisteet ulottuvat vielä suuremmalle alueelle kuin Bed Rock-tyypissä, joten edellytykset tärinättömälle höyläämiselle ovat hyvät. Erikoisuutena myös takakahva on osa teräkelkkaa eikä kiinnitetty höylän pohjaan. Tällöin työntövoima kohdistuu juuri oikein teräkelkkaan.

Teräkelkan säätöä varten kahvan takana on kaksi messinkistä säätöruuvia, mutta ikävä kyllä terän alla on kolmas säätöruuvi, joten ilman työkaluja ja terää irroittamatta kelkan säätö ei onnistu, niinkuin ensinäkemältä luulisi. Hyvän säätöruuvin ansiosta säätö on kuitenkin selkeää ja verrattain helppoa.


Taulukko 2: höylän kitojen minimi- ja maksimisäätö, teräkulmat, kidan säätötyyppi.

Höylä	Kita min	Kita max	Kidan säätö	Teräkulma
Anant A4	0,8	1,7	Bailey	45
Anant AA4	0,4	1,5	Bailey	45
Clifton No. 4	0,2	2,4	Bed Rock	45
HBS 7A/48D	-	0,9	Ei	46
Japanilainen höylä, Hira kanna	-	0,9	Ei	40
Kunz 4	1,2	4,2	Bailey	45
Lie-Nielsen No. 4	0	2,2	Bed Rock	45
Mujinfang	-	0,3	Ei	60
Stanley 12-004	0,8	2,4	Bailey	45
Record 04	0	2	Bailey	45
Veritas #4	0	2,2	Veritas	45
Stanley Sweetheart	0	0,8	Bailey	45

Anant A4



Jotain oli koneistettu pahasti pieleen teräkelkassa, koska kitaa ei saanut säädettyä tasalevyiseksi millään ilveellä. Vaikka laittoi terän sivusuunnassa kidan toiseen äärimmäiseen reunaan, niin kita irvisti toisesta reunasta yli millin leveämpänä kuin toisesta. Mikään muukaan säätö ei saanut kitaa tasalevyiseksi, vaan kita irvisti toisella suupielellään vaikka terä oli parkkeerattu toiseen reunaan vinoon ja sivusäätövipu sen lisäksi aivan ääriasentoonsa toiseen laitaan. Kidan minimimitta on annettu siten että se on leveämmän reunan asetus vielä kun kapeammasta tulee enää minkäänlainen lastu läpi. Maksimimitta on annettu kapeimmasta kohdasta kelkan ollessa taka-asennossaan. Tässä vaiheessa kita oli leveimmästä kohdastaan 2,3 mm.

Kelkan säätöruuvi oli käsittämättömän väljä, ruuvi heilui pitkin ja poikin kierteessään. Otti kyllä kiinni, mutta on enemmän kuin todennäköistä että rungon kierteen harja pettää ja säätöruuvi lakkaa toimimasta.

Terän ja teräkelkan vastinpinnat oli kyllä koneistettu, mutta kelkan pohjassa toinen etutassu oli yli puoliksi vielä koneistamattomalla pinnalla. Näitä pintoja viilaamalla ja sovittamalla kita olisi saatavissa suoraksi. Toki itse kidan voisi viilata vastaavalla tavalla vinoksi kuin kelkkakin on.

On melko selvää että näillä säädöillä ei ole edellytyksiä tehdä kovin tarkkaa työtä.

Anant Kamal AA4

Teräkelkan koneistus on tehty huomattavan paljon tarkemmin kuin perus-Anantissa. Koneistetuissa pinnoissa on vieläkin vähän epätasaisuutta ja höylän rungossa myös maalia koneistetuissa pinnoissa. Jos perusmallin säätöruuvi olikin väljä ja heiluvainen, niin tässä ruuvi olikin hyvin tiukka, jopa säätöä häiritsevä.

Kitaa ei saa säädettyä kovin suureksi. Ilmeisesti koneistusmitat ovat samat kuin tavallisessakin höylässä ja toista milliä paksumpi terä tekee kidasta ahtaan. Tämä on kuitenkin tarvittaessa helposti autettu viilaamalla kitaa hivenen suuremmaksi. Tämä on tehtävä, jos aikoo käyttää höylää karkeampaan rouhintahöyläykseen, koska puolentoista millin kidasta ei vielä kovin jämäkkää lastua survota läpi ilman että työntämisestä tulee tarpeettoman raskasta.

Clifton No. 4




Cliftonin säätö on Bed Rock- säädön ansiosta erittäin yksinkertaista ja helppoa: vain kaksi kiinnitysruuvia teräkelkan takaa auki ja säädön voi tehdä kolmatta ruuvia kääntämällä ilman, että joutuu millään tavalla puuttumaan terän kiinnitykseen. Suuret, hyvin toisiinsa istuvat kiinnityspinnat antavat terälle hyvän tuennan.

Yllättäen Cliftoninkin kita oli jonkin verran vino, siten että toinen reuna terää kulki aina 0,1 mm edempänä kuin toinen. Ero on pieni eikä juuri vaikuta käyttöön, mutta pidän erikoisena että näin laadukkaassa höylässä on tämän kaltainen virhe.

HBS 7A/48D

HBS:n kita on kiinteä, eikä sitä voi säätää.

Japanilainen höylä, Hira kanna

Japanilaisessakin höylässä on kiinteä kita. Japaninhöylien kitaa on tosin hienosäädetty usein laittamalla terän takapuolelle ohuita paperisuikaleita. Tämä käy tietysti muidenkin puurunkoisten kanssa, mutta keinoa ei ole juuri länsimaissa käytetty.

Kunz No.4



Kuten yleisesittelyssä todettiin, Kunzin kita oli suurin testatuista, eikä kitaa saanut säädettyä silityshöylälle tarpeelliseen kokoon ollenkaan. Tämä on valitettavaa, koska vika pilaa muuten perusasioiltaan hyvän höylän. Kunzissa voisi olla viimeistelyn ja perusrakenteen huomioon ottaen aineksia ihan kelvolliseksi silityshöyläksi, mutta jos kidan koko jää pienimmilleenkin säädettynä reilusti yli milliin, niin siitä ei ole hienoimpaan silitystyöhön. Jo tuolla reilun millin asetuksella teräkelkka tulee niin pitkälle eteen, että sen kiinnityksen tukevuus on vähintäänkin heikoissa kantimissa.

Kunzin teräkelkka ja runko on maalattu koneistuksen jälkeen, eli koneistuspinnoissa on melko paksu maali. Tämä voi näkyä kelkan alttiutena tärisemiseen; omasta höylästäni raaputtelisin ensi töikseni maalit pois.  Teräkelkan säätöruuvia ei ole, mutta kelkkaa on miltei helpompi säätää ilman ruuvia kuin sen kanssa - etenkin kun kita on niin iso ettei hienosäätöön juuri ole tarvetta.

Lie-Nielsen No. 4



Lie-Nielsenkin on tehty Bed Rock-rakenteella ja sen säätäminen on erittäin helppoa. Kelkka on säädettävissä hyvin helposti nollasta 2,2 millimetriin. Säätö toimii erittäin helposti ja täsmällisesti. Vaikka minimiasetus onkin nolla, pienin käytännöllinen kidan koko kulkee jossakin 0,1-0,2 millimetrissä.

Mujinfang

Kuten muissa puurunkoisissa, myöskään Mujinfangissa ei ole kidan säätöä. Japanilaisen höylän yhteydessä selitettyä paperisuikaleiden lisäystä terän takana voi toki käyttää, mutta kita on jo niin pieni ettei sitä juuri ole mielekästä pienentää.

Höylälle on ominaista erityisen jyrkkä teräkulma, joka oletusarvoisesti toimii kovien, kiharaisten puulajien kanssa parhaalla tavalla. Muiden puiden kanssa työntämisestä tulee vastaavasti hiukan raskaampaa.

Stanley 12-004



Kuten yleisesittelyssä todettiin, teräkelkka oli säädetty tehtaan jäljiltä niin pieleen että terää ei saanut edes kurkkaamaan höylänpohjasta ulos. Tämä tuli korjattua säätämällä ja vääntämällä säätöruuvin vastakappaletta suoraksi. Pahempi ongelma on se, että teräkelkan koneistusta on jälleen "kehitetty koneistusystävällisempään suuntaan", mikä tarkoittaa että teräkelkka istuu enää kahdeksalla tulitikunpään kokoisella nökösellä. Kelkan pohjassa olevista koneistuspinnoista taaempi on kelvollinen (vaikkakin silmämääräisesti rikkinäisellä terällä koneistettu), mutta etummaiset koneistuspinnat näyttävät siltä kuin maali olisi vain poistettu epäkeskohiomakoneella. En ole lainkaan varma, onko pintoja koneistettu lainkaan, vaan onko vain maali poistettu. Pinnat ovat kuitenkin aivan pyöreät, ettei kosketuspintaa runkoon ole kuin parin pisteen verran.

Teräkelkan saa etuasennossaan aseteltua 0,8 mm kidalle, mutta tällöinkin kelkkaa pitää pakottaa toisella ruuvimeisselillä vääntämällä sivusuunnassa kohdilleen, samalla kun kiristää ruuveja.

Record 04




Recordin teräkelkan koneistuspinnat ovat siistit ja uusista Bailey-tyyppisistä höylistä parhaasta päästä viimeistellyt. Teräkelkan säätöruuvin vastinpinta on poikkeuksellisesti koneistettu suoraan kelkan pohjaan eikä se siis ole irto-osa kuten muissa höylissä.

Kelkan saa säädettyä suoraan etuasentoonsa ja kidan koon nollaan asti.

Veritas #4



Veritaksen säätö on hyvin täsmällinen. Kiusallista on, että terän joutuu joka tapauksessa irrottamaan säätöä varten, mutta muutoin säätö on erittäin täsmällinen ja helppokäyttöinen. Terän alla oleva kiinnitysruuvi tosin hiukan kiusallisesti ristissä teräpaketin kiinnitysruuvin kanssa, niin että meisselin joutuu taiteilemaan melko hankalasti väliin.

Säätö on hyvin täsmällinen täysin nollasta reiluun kahteen milliin. Erityismaininta tulee siitä että höylänkidan reunasta on koneistettu maalit pois toisin kuin muissa höylissä. Tämä helpottaa ohuen lastun ottamista, koska lastu kulkee helpommin

Stanley Sweetheart




Vertailuhöylän kelkan koneistetut pinnat olivat erittäin hyvät, samaa laatua kuin vertailun parhaassa uudessa, Recordissa. Säätömatka oli yllättävänkin lyhyt. Tarkistin hyllystäni muutaman muun 1900-luvun alun Stanleyn ja tässä kappaleessa sattui olemaan lyhin säätömatka. Tyypillisesti vanhassa höylässä se on 0-2 mm.

Säätö on vielä vajaan sadan vuoden käytön jälkeen täsmällinen ja sujuva.