Höylävertailu, osa 3: Höylänpohjien suoruus

Höylänpohjan on oltava suora ainakin kolmen tukipisteen kohdalta: höylän etu- ja takapäässä ja juuri kidan edessä. Kriittisin näistä on kidan etupuolella oleva alue, koska se määrää minkälaista lastua höylällä saa otettua. Jos kidan etupuoli on kuopalla, terää pitää työntää tarpeettoman ulos, jotta se ylettää puuhun. Kun terä osuu puuhun, terä "imaisee" höylänpohjan puuhun kiinni ja höylä haukkaa.

Koordinaattimittalaitteen puutteessa käytin vain sovitusväriä karhennetun lasilevyn päällä ja kuvasin pohjat. Tällä tavalla voidaan arvioida vain sitä, ovatko kriittiset kohdat höylästä kunnossa, ei sitä, kuinka paljon pohja on kiero. Tummensin höylien pohjat sovitusvärillä ja "höyläsin" kullakin höylällä kymmenen kertaa edestakaisin kuusisatasen hiomapaperin yli. Tällä tavalla sain kulutettua jokaisen höylän pohjasta samanlaisen kerroksen metallia (ja sovitusväriä) pois. Mitä tasaisemmin väri lähti, sen tasaisempi on pohja.

Puuhöyliä ei mitattu. Niitä ei juuri käytetä kulmauslaudan kanssa, ja jokainen puinen höylä on yksilö, jonka pohja elää jonkin verran kosteuden mukaan. Suoruus on tarkistettu silmämääräisesti tarkkuusviivoittimen kanssa, koska sovitusvärin saaminen pois pohjista olisi liian työlästä.



Höylän pohjan ja ainakin toisen kyljen suorakulmaisuus on tärkeää, jos höylää käyttää kulmauslaudan kanssa. Kulmauslaudalla voidaan oikaista puukappaleiden päädyt tasan 90 asteen kulmaan, ja jos höylän pohja ja kylki eivät ole suorassa kulmassa, myöskään laudan pää ei tule oikeaan kulmaan. Suorakulmaisuus mitattiin tarkkuuskulmamitalla ja tarkistamalla mahdollinen rako kulmamitan ja pohjan välissä rakotulkilla. Annettu mitta on siis poikkeama suorakulmaisuudesta höylänpohjan leveydellä. Tärkeämpi näistä mitoista on oikean kyljen ja pohjan kulma, koska kulmauslautaa käytettäessä höylää pidetään pääsääntöisesti oikealla kyljellään.

Pohjista mitattiin myös pinnankarheudet. Tämä ei varsinaisesti ole höylän toimintaan vaikuttava suure, mutta antaa kuvaa viimeistelyn tasosta ja pinnan sileydestä. Mittaustulos on laskettu kahden höylän pituus- ja kahden poikkisuuntaan mitatun karheusarvon keskiarvoina.

Anant A4

Kyljen ja pohjan suoruus heittää oikealta 0,2 ja vasemmalta puolelta 0,3 mm. Höylä ei siis sovellu kulmauslaudan kanssa käytettäväksi ilman työlästä oikaisua.

Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 2,3 µm



Höylän pohja on vain nauhahiottu, ja se näkyy. Pohja on jonkin verran kiero, aivan kun sitä olisi jo käytetty. Käytetyn höylän pohjassa nimittäin näkyy samantyyppinen kuvio jossa höylän vasen etukulma ja oikea takakulma ovat koholla ja muu osa pohjaa vähän vajaa. Kidan etupuolella on melko tavalla vajaata, eli pohja ei ota kunnolla kiinni kidan etupuolelta.

Anant Kamal AA4

Oikeanpuoleinen kylki on tarkasti suorakulmainen, mutta vasemmalla puolella heitto on -0,15 mm. Höylää voi siis käyttää tarvittaessa kulmauslaudan kanssa, mutta vain toisella puolellaan.

Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,4 µm



Parempi Anant on hiottu hiomalaikalla eikä vain nauhalla. Pohja on tasaisempi, mutta jostain syystä  tämäkin pohja on jonkin verran kiero ja keskellä on kummallinen, viistosuuntainen harjanne. Kidan etupuolella on ikävä, pari milliä leveä alue, jossa höylänpohja ei ole aivan tasassa. Suoritus on jo paljon parempi kuin perus-Anantissa, mutta tuo vajaa alue saattaa aiheuttaa repeilyä höylätessä hankalia puita.

Clifton No. 4

Molemmat kyljet ovat suorakulmaiset, valo tuskin paistaa suorakulman ja höylänpohjan välistä.

Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,3 µm



Höylän pohja on miltei tyylipuhtaasti hiottu: Kärki, kanta ja kidan etupuoli ovat puhtaat ja väleissä ei-kriittisillä alueilla näkyy vain vaalea sininen varjo.

HBS 7A/48D

Höylän etureuna on jonkin verran koholla siten että pohja ottaa kiinni viivoittimeen vasta jonkin verran ennen kiddan etureunaa. Höylä ei siis välttämättä revi, mutta se toimii kuten viisi senttiä lyhyempi höylä, koska pohjan etuosa ei ota höylättävään puuhun kiinni.

Japanilainen höylä, Hira kanna

Höylän pohja on täysin suora kidan etupuoliselta alueelta. Kidan takana pohja on hiukan irti mittaviivaimesta, kunnes koskee viivoittimeen taas höylän päässä. Kidan takana saakin olla "kevennys", eli höylän pohja on täysin hyväksyttävä. Japanilaisissa höylissä on tyypillisesti hyvin pienet kevennykset alueilla joiden ei kuulukaan osua höylättävään puuhun.

Kunz No.4

Kunzin molemmat kyljet ovat suorakulmaiset.

Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,4 µm



Pohja on tyylipuhtaasti hiottu. Kärki, kanta ja kidan ympäristö ovat kauniin puhtaita ja muualla on aavistuksenomainen kevennys joka näkyy ohuena sinisenä harsona.

Lie-Nielsen No. 4

Lie-nielsenin oikea kylki oli mittauksen tarkkuudessa suora, mutta vasen kylki oli yllättäen 0,05 mm vinossa. Oikeankin kyljen kohdalla valo paistoi kulmamitan välistä, mutta väliin ei saanut rakotulkin 0,05 mm lehteä. Virhe on kuitenkin hyvin pieni, mutta hiukan yllättävä näin kalliissa höylässä. Virhe tosin on vasemmalla kyljellä, joka ei ole niin tärkeä.

Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,4 µm



Pohja oli erittäin suora, sovitusväriä jäi vain aavistuksen verran pohjan takaosaan.

Mujinfang

Ensiarviossani kommentoin, että Mujinfangin pohja oli aavistuksen kiero, niin että etu- ja takaosa eivät olleet samassa linjassa. Kuulin, että tämä on tarkoituksellista itämaisissa höylissä, silityshöylän puupohja voidaan tehdä sellaiseksi että takaosa kohoaa jonkin 0,05 mm ylemmäs. Pohja siis ei ole täysin suora, mutta tämä on tarkoituksellista.

Record 04

Recordin oikea kylki on täysin suora, vasen on 0,05 mm vinossa.

Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,8 µm



Recordin pohja oli melko hyvä, mutta se oli hiottu jonkin verran kuopalle. Päädyt ja reunat ottivat melko hyvin kiinni, mutta kidan etupuolella oli jonkin verran vajaata. Sovitusväriä jäi kuitenkin melko vähän, eli pohja oli loppuosaltaankin melko lähellä suoraa.

Stanley 12-004

Höylän oikea kylki oli 0,2 mm poissa suorasta kulmasta ja vasen kylki oli 0,1-0,2 mm vino mittauspaikasta riippuen.

Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 3,1 µm



Höylän pohja on suorastaan rivo, selkeästi vertailun huonoin. Höylä kantaa vain aivan edestä ja aivan takaa ja muualta sovitusväri ei ole edes uhannut lähteä - pois lukien pari kohtaa jossa pohjan paksussa lakassa on ollut valumia. Etupäässä on selkeästi sormiin tuntuva hyppäys, joka näkyy kuvassakin. Höylän etu- ja takareunan varaan laitetun viivaimen ja pohjan väliin saa 0,05 mm lehden helposti ja 0,1 mm lehden vähän tunkemalla. Pohja on siis vähän vajaan kympin kuopalla. ja höyläyksen kannalta kaikkein pahimmalla tavalla.

Veritas #4

Vasen kylki on täydellisen suora ilman valonviiruakaan mitan välissä, mutta oikea sivu on hiukan poissa linjasta. Virhe on vähäinen, 0,05 mm rakotulkki menee juuri ja juuri väliin. Vähän vajaa viisi satasta on vielä hyväksyttävän rajoissa, mutta silti yllättävää arvohöylälle.

Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,3 µm



Jos kylki olikin aavistuksen vinossa niin pohja oli ehdottomasti testin paras. Pohja oli niin sileä että kaikki väri hävisi, lukuun ottamatta terän takana olevaa teräkelkan pätkää, jonka kuuluukin olla hiukan pohjasta koholla.

Stanley Sweetheart

Stanleyn vasen kylki oli 0,05 mm vinossa, mutta oikea kylki oli testin huonoin, 0,3 mm. Kyljestä näki selvästi että höylää on käytetty kulmauslaudan kanssa, joten virhe on luonnollista kulumaa. Kylki pitäisi kuitenkin oikaista pohjan kanssa suoraan kulmaan jos höylää haluaisi käyttää kulmauslaudan kanssa.

Pinnankarheutta ei mitattu.



Pohjan kuviossa näkyy käytetyn höylän tyypillinen kuvio. Oikeakätinen puuseppä kääntää höylää höylätessään aavistuksen vasemmalle ja höylän pohjaan kuluu oikeasta etukulmasta vasempaan takakulmaan ulottuva jälki. Tämä on puuhöylissä joskus erityisen silmiinpistävää. Tämänkin höylän pohja hyötyisi oikaisusta.