Ikkunalauta ei nyt ollut sen kummempi rakennusosa kuin muutkaan, mutta siinä oli
pari jippoa, joiden vuoksi siitä on ihan mukava kirjoittaa juttu.
Ensinnä se saa toimia esimerkkinä ajatuksenjuoksusta koristeprofiilia
päätettäessä ja toiseksi hommassa näkyy kauniisti se, miten puuta voi sävyttää pelkällä pellavaöljyllä.
Kylppärin profiilithan eivät olleet minkään erityisen tyylisuunnan tai ajankohdan
mukaisia, mutta yritin kuitenkin sovittaa ne toisiinsa ja pyrin
hakemaan myös jonkinlaista ajallista mielikuvaa talon
valmistumisaikaan. Lisäksi koristelistojen profiilit piti miettiä
yhteen kylppärin kaapin profiilien kanssa. Kaappi ja ikkunalauta ovat
kuitenkin pari sillä tavalla että kaapin alaosa on samaa panelia kuin
ikkunapenkin yläosan panelointi. Ja kun ikkunalauta on samaa lämpökoivua kuin kaapin kansi, ylä- ja alaosat ovat ikäänkuin peilikuvia toisistaan.
Oikean profiilin etsiminen
lähti siitä että päätin ikkunalaudan paksuuden, noin 45 mm. Piirtelin
paperille eri muotohöylien päästä erilaisia profiiliehdotelmia jotka
sopivat mittaan ja tyyliin. Päällä näkyy verrokkina muotokavahöylä,
jolla höyläsin kaapin pöytälevyn reunan.
Sen jälkeen aloin höyläilemään mallikalikkaan erilaisia koevedoksia ja kiikutin lupaavimmat ikkunalaudalle katseltavaksi.
Ensimmäisessä
kuvassa on liian kippurainen profiili, joka ei selkeästi sopinut tähän.
Seuraavassa ylärivin kuvassa oli jo melko lupaava profiili, jossa
höyläsin alaosan ikkunanpokaprofiilia varten suunnitellulla
pokahöylällä ja koristelin vielä yläreunan yksinkertaisella helmellä.
Profiili näytti valmiina kuitenkin jotenkin leuattomalta otukselta, eli
profiili taittui liikaa laudan alle. Sama koskee ensimmäistä alarivin
kuvaa, siinäkin profiilin syvyys oli liian suuri mittasuhteisiin
nähden. Ihan viimeisessä kuvassa oli jo mukavasti lennokkuutta, joka
sopi laudan mittasuhteisiin. Tästä oli hyvä aloittaa.
Ensin
höyläsin profiilin ikkunalaudan alaosaan. Kovin suurilla muotohöylillä
höylän kita on väistämättä melko iso ja kun terän säätö näin isossa
profiilissa ei ole täysin tarkkaa, niin pinta tikkuuntuu väistämättä
jonkin verran. Seuravana vaiheena oli siis viimeistellä profiilin
laineen pohja kapeammalla kuperalla höylällä. Viimeksi kevensin laudan
yläreunaa hiukan viistämällä sitä alaspäin kaltevaksi ja lopuksi
työnsin yläreunaan koristehelmen nelivitosella.
Sen
jälkeen tuli ikkunalaudan pään veistäminen muotoonsa. Tällaiset listat
näyttävät katkeavan kesken jos ne vain sahataan poikki, joten veistin
saman profiilin myös päätypuuhun. Jos ei luota veistotaitoihinsa, niin
päädyn voi sahata vinoksi muodon kulmaa mukaillen, jolloin päätyyn saa
hiukan lennokkuutta.
Veistäminen alkaa aina kätevimmin kun
sahaa pienellä kaarisahalla muodon hollilleen ja sahaa kulmat (tässä
profiilin alanurkka ja helmen pohja) paikalleen tavallisella
hienohampaisella sahalla. Sen jälkeen muoto viimeistellään veistämällä
kourutaltoilla ja siistitään viiloilla. Viilan käyttöä ei tarvitse
häpeillä, erilaiset muotoviilat ovat oikein hyviä työkaluja tässä
hommassa.
Sen
jälkeen ponttasin laudat. Olisin voinut tehdä pinnasta liimalevyä,
mutta kun se piti ruuvata päälipuolelta ikkunalautaan kiinni, niin
levyn halkeaminen olisi ollut miltei varmaa. Höyläsin siis pontit
kaikkien lautojen reunoihin ja ne asennettiin lopulta yksitellen
paikoilleen ja lopulta ruuvattiin kiinni ja tapitettiin kuten veneen
kylkilaudat. Kasasin kaikki käsin pontatut laudat levyksi ja silitin
pinnan silityshöylällä. Viimeksi liimasin profiililistan etummaisen
laudan etureunaan.
Seuraavaksi
alkoi pinnan öljyäminen. Mikä hyvänsä puu vaihtaa väriä kun sen öljyää.
Öljy antaa kauniin syvän sävyn jo parilla öljyämiskerralla ja mitä
pidempään öljyämistä jatkaa, sen enemmän väri syvenee. Lämpökoivu on
siitä metkaa tavaraa, että sävy muuttuu vielä jyrkemmin kuin monella
muulla puulajilla, hyvin vaaleasta maitokahvin sävystä syvän
punaruskeaksi.
Öljyä tuli reilusti parikymmentä kerrosta, aina
märkää märälle pinnalle jotta pinta ei kuivu umpeen välillä. Tosin
pellavaöljyn kanssa kuivuminen ei ole niin vaarallista, viileässä ja
pimeässä verstaassa kyllästäminen kesti pari päivää ja kolmantena
laitoin vielä muutaman kerroksen. Kyllästeessä oli noin puolet
pellavaöljyä ja puolet pineenitärpättiä
Oheisessa kuvasarjassa
pinta on ensin ihan kuiva, sitten yhden kerroksen jälkeen ja sen
jälkeen noin osapuilleen viiden kerroksen välein. Viimeisenä on kuva
lautojen alla olevasta aluspalikasta, jota yritin kyllästellä
suunnilleen samaa tahtia kuin varsinaisia palikoita. Siinä on arviolta
kaksi kolmannesta siitä kyllästeestä mitä pintalaudoissa, eli öljy on
ikkunalaudassa varmaankin 4-5 mm syvyydessä asti.
Lopuksi
ruuvasin ikkunalaudan paikalleen, tapitin ruuvinreiät ja vaimokulta
lakkasi pinnan Owatrol 2:lla laskujen mukaan kahdeksan kertaan.
Kahdeksan kerrosta ei piisaisi veneeseen, mutta sisätiloissa UV-rasitus
on paljon vähäisempää. Owa on venemiesten öljylakkaa, jossa Owatrol 1
on kylläste ja Owatrol 2 on lakka. Lakkausten välissä pinta
vesihiotaan aina Owa ykköseen kastellulla vesihiomapaperilla, jolloin
pinnasta tulee hyvin tasainen ja sileä. Saman asian saa hoidettua
tavallisella öljylakalla ja vesihiomalla pinnan tärpätillä tai
paloöljyllä, ja kuivaten pinnan aina hyvin ennen seuraavaa lakkaa.
Valintani kallistui Owatroliin lähinnä sen vuoksi että sitä oli
venehommien jäljiltä kaapissa pari ämpärillistä.
Pekka