Päävalikko
Olet täällä
Ikkunalauta: profiilien pohdintaa ja pintakäsittelyä
Su, 25/05/2008 - 11:06 — Pekka Huhta
Ikkunalauta ei nyt ollut sen kummempi rakennusosa kuin muutkaan, mutta siinä oli pari jippoa, joiden vuoksi siitä on ihan mukava kirjoittaa juttu. Ensinnä se saa toimia esimerkkinä ajatuksenjuoksusta koristeprofiilia päätettäessä ja toiseksi hommassa näkyy kauniisti se, miten puuta voi sävyttää pelkällä pellavaöljyllä.
Kylppärin profiilithan eivät olleet minkään erityisen tyylisuunnan tai ajankohdan mukaisia, mutta yritin kuitenkin sovittaa ne toisiinsa ja pyrin hakemaan myös jonkinlaista ajallista mielikuvaa talon valmistumisaikaan. Lisäksi koristelistojen profiilit piti miettiä yhteen kylppärin kaapin profiilien kanssa. Kaappi ja ikkunalauta ovat kuitenkin pari sillä tavalla että kaapin alaosa on samaa panelia kuin ikkunapenkin yläosan panelointi. Ja kun ikkunalauta on samaa lämpökoivua kuin kaapin kansi, ylä- ja alaosat ovat ikäänkuin peilikuvia toisistaan.
Oikean profiilin etsiminen lähti siitä että päätin ikkunalaudan paksuuden, noin 45 mm. Piirtelin paperille eri muotohöylien päästä erilaisia profiiliehdotelmia jotka sopivat mittaan ja tyyliin. Päällä näkyy verrokkina muotokavahöylä, jolla höyläsin kaapin pöytälevyn reunan.
Sen jälkeen aloin höyläilemään mallikalikkaan erilaisia koevedoksia ja kiikutin lupaavimmat ikkunalaudalle katseltavaksi.
Ensimmäisessä kuvassa on liian kippurainen profiili, joka ei selkeästi sopinut tähän. Seuraavassa ylärivin kuvassa oli jo melko lupaava profiili, jossa höyläsin alaosan ikkunanpokaprofiilia varten suunnitellulla pokahöylällä ja koristelin vielä yläreunan yksinkertaisella helmellä. Profiili näytti valmiina kuitenkin jotenkin leuattomalta otukselta, eli profiili taittui liikaa laudan alle. Sama koskee ensimmäistä alarivin kuvaa, siinäkin profiilin syvyys oli liian suuri mittasuhteisiin nähden. Ihan viimeisessä kuvassa oli jo mukavasti lennokkuutta, joka sopi laudan mittasuhteisiin. Tästä oli hyvä aloittaa.
Ensin höyläsin profiilin ikkunalaudan alaosaan. Kovin suurilla muotohöylillä höylän kita on väistämättä melko iso ja kun terän säätö näin isossa profiilissa ei ole täysin tarkkaa, niin pinta tikkuuntuu väistämättä jonkin verran. Seuravana vaiheena oli siis viimeistellä profiilin laineen pohja kapeammalla kuperalla höylällä. Viimeksi kevensin laudan yläreunaa hiukan viistämällä sitä alaspäin kaltevaksi ja lopuksi työnsin yläreunaan koristehelmen nelivitosella.
Sen jälkeen tuli ikkunalaudan pään veistäminen muotoonsa. Tällaiset listat näyttävät katkeavan kesken jos ne vain sahataan poikki, joten veistin saman profiilin myös päätypuuhun. Jos ei luota veistotaitoihinsa, niin päädyn voi sahata vinoksi muodon kulmaa mukaillen, jolloin päätyyn saa hiukan lennokkuutta.
Veistäminen alkaa aina kätevimmin kun sahaa pienellä kaarisahalla muodon hollilleen ja sahaa kulmat (tässä profiilin alanurkka ja helmen pohja) paikalleen tavallisella hienohampaisella sahalla. Sen jälkeen muoto viimeistellään veistämällä kourutaltoilla ja siistitään viiloilla. Viilan käyttöä ei tarvitse häpeillä, erilaiset muotoviilat ovat oikein hyviä työkaluja tässä hommassa.
Sen jälkeen ponttasin laudat. Olisin voinut tehdä pinnasta liimalevyä, mutta kun se piti ruuvata päälipuolelta ikkunalautaan kiinni, niin levyn halkeaminen olisi ollut miltei varmaa. Höyläsin siis pontit kaikkien lautojen reunoihin ja ne asennettiin lopulta yksitellen paikoilleen ja lopulta ruuvattiin kiinni ja tapitettiin kuten veneen kylkilaudat. Kasasin kaikki käsin pontatut laudat levyksi ja silitin pinnan silityshöylällä. Viimeksi liimasin profiililistan etummaisen laudan etureunaan.
Seuraavaksi alkoi pinnan öljyäminen. Mikä hyvänsä puu vaihtaa väriä kun sen öljyää. Öljy antaa kauniin syvän sävyn jo parilla öljyämiskerralla ja mitä pidempään öljyämistä jatkaa, sen enemmän väri syvenee. Lämpökoivu on siitä metkaa tavaraa, että sävy muuttuu vielä jyrkemmin kuin monella muulla puulajilla, hyvin vaaleasta maitokahvin sävystä syvän punaruskeaksi.
Öljyä tuli reilusti parikymmentä kerrosta, aina märkää märälle pinnalle jotta pinta ei kuivu umpeen välillä. Tosin pellavaöljyn kanssa kuivuminen ei ole niin vaarallista, viileässä ja pimeässä verstaassa kyllästäminen kesti pari päivää ja kolmantena laitoin vielä muutaman kerroksen. Kyllästeessä oli noin puolet pellavaöljyä ja puolet pineenitärpättiä
Oheisessa kuvasarjassa pinta on ensin ihan kuiva, sitten yhden kerroksen jälkeen ja sen jälkeen noin osapuilleen viiden kerroksen välein. Viimeisenä on kuva lautojen alla olevasta aluspalikasta, jota yritin kyllästellä suunnilleen samaa tahtia kuin varsinaisia palikoita. Siinä on arviolta kaksi kolmannesta siitä kyllästeestä mitä pintalaudoissa, eli öljy on ikkunalaudassa varmaankin 4-5 mm syvyydessä asti.
Lopuksi ruuvasin ikkunalaudan paikalleen, tapitin ruuvinreiät ja vaimokulta lakkasi pinnan Owatrol 2:lla laskujen mukaan kahdeksan kertaan. Kahdeksan kerrosta ei piisaisi veneeseen, mutta sisätiloissa UV-rasitus on paljon vähäisempää. Owa on venemiesten öljylakkaa, jossa Owatrol 1 on kylläste ja Owatrol 2 on lakka. Lakkausten välissä pinta vesihiotaan aina Owa ykköseen kastellulla vesihiomapaperilla, jolloin pinnasta tulee hyvin tasainen ja sileä. Saman asian saa hoidettua tavallisella öljylakalla ja vesihiomalla pinnan tärpätillä tai paloöljyllä, ja kuivaten pinnan aina hyvin ennen seuraavaa lakkaa. Valintani kallistui Owatroliin lähinnä sen vuoksi että sitä oli venehommien jäljiltä kaapissa pari ämpärillistä.
Pekka
Ikkunalauta ei nyt ollut sen kummempi rakennusosa kuin muutkaan, mutta siinä oli pari jippoa, joiden vuoksi siitä on ihan mukava kirjoittaa juttu. Ensinnä se saa toimia esimerkkinä ajatuksenjuoksusta koristeprofiilia päätettäessä ja toiseksi hommassa näkyy kauniisti se, miten puuta voi sävyttää pelkällä pellavaöljyllä.
Kylppärin profiilithan eivät olleet minkään erityisen tyylisuunnan tai ajankohdan mukaisia, mutta yritin kuitenkin sovittaa ne toisiinsa ja pyrin hakemaan myös jonkinlaista ajallista mielikuvaa talon valmistumisaikaan. Lisäksi koristelistojen profiilit piti miettiä yhteen kylppärin kaapin profiilien kanssa. Kaappi ja ikkunalauta ovat kuitenkin pari sillä tavalla että kaapin alaosa on samaa panelia kuin ikkunapenkin yläosan panelointi. Ja kun ikkunalauta on samaa lämpökoivua kuin kaapin kansi, ylä- ja alaosat ovat ikäänkuin peilikuvia toisistaan.
Oikean profiilin etsiminen lähti siitä että päätin ikkunalaudan paksuuden, noin 45 mm. Piirtelin paperille eri muotohöylien päästä erilaisia profiiliehdotelmia jotka sopivat mittaan ja tyyliin. Päällä näkyy verrokkina muotokavahöylä, jolla höyläsin kaapin pöytälevyn reunan.
Sen jälkeen aloin höyläilemään mallikalikkaan erilaisia koevedoksia ja kiikutin lupaavimmat ikkunalaudalle katseltavaksi.
Ensimmäisessä kuvassa on liian kippurainen profiili, joka ei selkeästi sopinut tähän. Seuraavassa ylärivin kuvassa oli jo melko lupaava profiili, jossa höyläsin alaosan ikkunanpokaprofiilia varten suunnitellulla pokahöylällä ja koristelin vielä yläreunan yksinkertaisella helmellä. Profiili näytti valmiina kuitenkin jotenkin leuattomalta otukselta, eli profiili taittui liikaa laudan alle. Sama koskee ensimmäistä alarivin kuvaa, siinäkin profiilin syvyys oli liian suuri mittasuhteisiin nähden. Ihan viimeisessä kuvassa oli jo mukavasti lennokkuutta, joka sopi laudan mittasuhteisiin. Tästä oli hyvä aloittaa.
Ensin höyläsin profiilin ikkunalaudan alaosaan. Kovin suurilla muotohöylillä höylän kita on väistämättä melko iso ja kun terän säätö näin isossa profiilissa ei ole täysin tarkkaa, niin pinta tikkuuntuu väistämättä jonkin verran. Seuravana vaiheena oli siis viimeistellä profiilin laineen pohja kapeammalla kuperalla höylällä. Viimeksi kevensin laudan yläreunaa hiukan viistämällä sitä alaspäin kaltevaksi ja lopuksi työnsin yläreunaan koristehelmen nelivitosella.
Sen jälkeen tuli ikkunalaudan pään veistäminen muotoonsa. Tällaiset listat näyttävät katkeavan kesken jos ne vain sahataan poikki, joten veistin saman profiilin myös päätypuuhun. Jos ei luota veistotaitoihinsa, niin päädyn voi sahata vinoksi muodon kulmaa mukaillen, jolloin päätyyn saa hiukan lennokkuutta.
Veistäminen alkaa aina kätevimmin kun sahaa pienellä kaarisahalla muodon hollilleen ja sahaa kulmat (tässä profiilin alanurkka ja helmen pohja) paikalleen tavallisella hienohampaisella sahalla. Sen jälkeen muoto viimeistellään veistämällä kourutaltoilla ja siistitään viiloilla. Viilan käyttöä ei tarvitse häpeillä, erilaiset muotoviilat ovat oikein hyviä työkaluja tässä hommassa.
Sen jälkeen ponttasin laudat. Olisin voinut tehdä pinnasta liimalevyä, mutta kun se piti ruuvata päälipuolelta ikkunalautaan kiinni, niin levyn halkeaminen olisi ollut miltei varmaa. Höyläsin siis pontit kaikkien lautojen reunoihin ja ne asennettiin lopulta yksitellen paikoilleen ja lopulta ruuvattiin kiinni ja tapitettiin kuten veneen kylkilaudat. Kasasin kaikki käsin pontatut laudat levyksi ja silitin pinnan silityshöylällä. Viimeksi liimasin profiililistan etummaisen laudan etureunaan.
Seuraavaksi alkoi pinnan öljyäminen. Mikä hyvänsä puu vaihtaa väriä kun sen öljyää. Öljy antaa kauniin syvän sävyn jo parilla öljyämiskerralla ja mitä pidempään öljyämistä jatkaa, sen enemmän väri syvenee. Lämpökoivu on siitä metkaa tavaraa, että sävy muuttuu vielä jyrkemmin kuin monella muulla puulajilla, hyvin vaaleasta maitokahvin sävystä syvän punaruskeaksi.
Öljyä tuli reilusti parikymmentä kerrosta, aina märkää märälle pinnalle jotta pinta ei kuivu umpeen välillä. Tosin pellavaöljyn kanssa kuivuminen ei ole niin vaarallista, viileässä ja pimeässä verstaassa kyllästäminen kesti pari päivää ja kolmantena laitoin vielä muutaman kerroksen. Kyllästeessä oli noin puolet pellavaöljyä ja puolet pineenitärpättiä
Oheisessa kuvasarjassa pinta on ensin ihan kuiva, sitten yhden kerroksen jälkeen ja sen jälkeen noin osapuilleen viiden kerroksen välein. Viimeisenä on kuva lautojen alla olevasta aluspalikasta, jota yritin kyllästellä suunnilleen samaa tahtia kuin varsinaisia palikoita. Siinä on arviolta kaksi kolmannesta siitä kyllästeestä mitä pintalaudoissa, eli öljy on ikkunalaudassa varmaankin 4-5 mm syvyydessä asti.
Lopuksi ruuvasin ikkunalaudan paikalleen, tapitin ruuvinreiät ja vaimokulta lakkasi pinnan Owatrol 2:lla laskujen mukaan kahdeksan kertaan. Kahdeksan kerrosta ei piisaisi veneeseen, mutta sisätiloissa UV-rasitus on paljon vähäisempää. Owa on venemiesten öljylakkaa, jossa Owatrol 1 on kylläste ja Owatrol 2 on lakka. Lakkausten välissä pinta vesihiotaan aina Owa ykköseen kastellulla vesihiomapaperilla, jolloin pinnasta tulee hyvin tasainen ja sileä. Saman asian saa hoidettua tavallisella öljylakalla ja vesihiomalla pinnan tärpätillä tai paloöljyllä, ja kuivaten pinnan aina hyvin ennen seuraavaa lakkaa. Valintani kallistui Owatroliin lähinnä sen vuoksi että sitä oli venehommien jäljiltä kaapissa pari ämpärillistä.
Pekka