Eteinen oli alunperin melkoinen sokkelo. Sinne oli rakennettu 80-luvulla WC, joka tukki koko tilan. Rappukäytävä oli alunperin kylmää tilaa: Eteinen oli ahdas senkin vuoksi että kylmän rappukäytävän ja varsinaisen sisäeteisen välissä oli seinä.
Koska alakertaan
haluttiin joka tapauksessa vessa, niin se suunniteltiin rappujen alle
vanhaan komeroon. Tätä varten komeron etuseinää piti hiukan siirtää
samalla kun vanha väliseinä rappukäytävän ja eteisen välistä meni
purkuun. Näin saatiin eteisestä yhtenäinen avoin tila.
Keittiön
alle on rakennettu vuonna -32 erillinen kellari. Tässä vaiheessa talon
alta kaivettu multa on vain siirretty alapohjaan kellarin seiniä vasten
eristykseksi, jolloin tuuletustila maanpinnan ja puiden välillä oli
jäänyt liian matalaksi. Alapohjan niskoihin oli iskenyt laho ja
alapohjassa oli myös hyönteisvaurioita. Kun lattia oli rikkonainen myös
väliseinän vuoksi ja WC-kopin kohdalta, niin oli mielekästä tehdä koko
alapohja uusiksi eteisen kohdalta. Vanhaa oli jäljellä niin vähän ja se
oli niin huonkuntoista ettei säästäminen ollut mielekästä.
Purku
alkoi vessan kimpilevyseinien purkamisella ja lattian ottamisella ylös.
Taloon vedetyt keskuslämmitysputket oli tehty melko ronskisti, putket
oli kolottu lattialautoihin siten että alun perin 50 mm paksuissa
laudoissa oli ohuimmillaan 10 mm jäljellä. Myös vesi- ja viemäriputket
oli tehty samalla oksat pois-mentaliteetilla.
Seuraavaksi
purin väliseinän. Ovenkarmin kohdalta kurkaten olin odottanut
rankaraketeista seinää, mutta yläosa oli hirttä ja se seisoi kahden
pystytolpan varassa. Seinä vaikutti kantavalta, mutta todellisuudessa
molemmat tolpat olivat löysällä. Tästä huolimatta väliseinän kohdalle
rakennettiin myöhemmin tukipalkisto, aivan kuin oltaisiin poistettu
kantava seinä. Rappuset, parin katotuolin ja yläpohjan paino olivat
kahdeksan tuuman pystyparrun varassa. Kiinnostava ratkaisu, kun katseli
että mitä tuon parrun ala oli: koko komeus oli pari senttiä paksun
panelinpätkän varassa...
Vaikka
siis hirsiseinän pätkä oli itsekantava ja sen tolpat löysällä, seinään
rakennettiin silti palkit rappusten ja seinän jämän tueksi. Oli
kaunista että tontilta löytyi täsmälleen samoja kahdeksan tuuman
parruja kuin mitä alkuperäinenkin oli: samoista parruista oli tehty
saunan kehikkoa ja niitä oli saunan purun jäljiltä olemassa.
Ensimmäisessä kuvassa näkyy pystypuu ensimmäisessä sovituksessa (ja
yksi vanhoista parruista samaan aikaan pönkättynä aputueksi).
Puretun
seinän tilalle tehtiin kannatusniska tukemaan seinän kohdalle jätettyjä
ylimpiä hirsiä. Rappusten reunaan tuli pystytolpan ja tukipuun väliin
vinotuki eli orjankäpälä. Ei niinkään lujuuden vuoksi, vaan rajaamaan
rappusten reunaa.
Lahojen
niskojen paikkaamisen jälkeen pohjaan hakattiin umpilaudoitus ja sen
päälle tuulensuojalevy. Usein alapohjaan jätetään vain tuulensuojalevy
harvalaudoituksen päälle tai pahimmilaan vain niskojen pohjaan lyötyjen
lautojen varaan. Mielestäni tämä tapa on huono: vaikka tuulensuojalevy
pitääkin jonkin verran, niin se alkaa joka tapauksessa roikkua ajan
mittaan kostuessaan. Umpilaudoituksen päällä levy muodostaa hyvä
tiiviin kerroksen ja tasaisen pohjan. Tuulitiiviyden vuoksi rivesin
vielä tuulensuojalevyn ja sinien reunat. Hifistelyä ehkä, mutta puolen
tunnin työllä sai takuulla tuulitiiviin rakenteen.
Itse
niskarakenne oli hiukan modernimpi. Lattiassa on kolme kerrosta
kakkosnelosia ristikkäin ja ruuvattuina toisiinsa aina risteyskohdista
pitkillä 6x180 mm ruuveilla. Kun reunimmaiset niskat on aina ruuvattu
seiniin kiinni ja kaikki niskat toisiinsa, rakenne on hyvin jäykkä.
Samalla eristys on helppoa 60 cm jaolla ja rullalta otetulla
pellavavillalla.
Päällimmäiseen kerrokseen vedettiin
lämmitysputkisto sekä vesi ja viemäri vessaan. Uusi putkisto tehtiin
samalla tavala kuin vanhakin, mustasta putkesta. Patterit säilyivät
melko lailla vanhoilla paikoillaan, ainoastaan wc:n patteri siirtyi
puoli metriä sivuun toiselle seinälle.
Koska
rappukäytävä oli ollut kylmää tilaa, sen eristykseen ei oltu juuri
kiinnitetty huomiota. Alapohjassa rappusten alla oli turve-eristeen
sijaan vain kevyempää sammalta ja kanervaa, josta tuuli reippaasti
läpi. Paljon puhuu sekin, että kovilla pakkasilla rapunaluskomerossa
maalipurkit vetivät jäähän.
Hirsikehikko oli rappukäytävän
osalta rivetty vain voilokilla eli lehmänkarvavillalla. Hirsikehikon
riveäminsen parantaminen kävi rapun alta sisäkautta, niin että
ainoastaan rappusten ylpuolella olevan hirsikehikon riveäminen jäi
alkuperäiselle vähän huonolle tolalle. En kuitenkaan halunnut muutaman
neliön takia purkaa alkuperäista panelointia pois riveämistä varten.
Tämänikäisissä
taloissa eteistilat ovat yleensä olleet panelipinnalla. Rappukäytävähän
olikin paneloitu, mutta vanhan eteisen puolella oli hirren päällä
huokolevy ja tapetti. Jotta tila saatiin yhtenäisen näköiseksi niin
myös vanha eteistila paneloitiin samalla tavalla kuin rappukäytävä.
Verstaan puoleinen seinä rappukäytävästä oli alunperin vaakaan
paneloitu. Nyt koko seinään lyötiin yli pystypaneli. Helsingin
erikoishöyläykseltä löytyi täsmälleen vanhalla profiililla olevaa
kapeahelmistä hellmiponttipanelia, joka naulattiin samalla tavala kuin
alkuperäiset panelit, keskeltä läpi yhdellä naulalla. Naulat upotettiin
ja kitattiin yli.
Lattialaudaksi ei löytynyt alkuperäistä
vastaavaa 50x145 kokoista ponttilautaa, joten tilalle otettiin lähinnä
vastaavaa 33x145 mm lautaa. Laudat kiinnitettiin samalla tavalla kuin
muuallakin talossa eli päältä naulaamalla. Naulat upotettiin tuurnalla
ja kitattiin päältä.
Seinien
värimaailma oli kauniistikin sanottuna jyrkkä, myrkynvihreää ja
kirkkaanoranssia. Maaleissa oli yhteensopivuusongelma: vanhan pehmeän
pellavaöljymaalin päälle vedetty kova alkydi ei pysynyt pohjassa
kiinni. Pellavaöljymaali oli tukasti kiinni puussa, mutta jos seinää
kolhaisi vähänkään, niin kova maali hilseili päältä pois. Kaikki oli
siis pakko raapata pois.
Rappuset olivat pahasti kuluneet.
Pahin ongelma oli, että etureunat olivat kuluneet pyöreiksi.
Pyöreäreunaiselta rapulta liukastuu helposti, joten kantit piti saada
taas teräviksi. Kokeilin maalinpoistoon Metabon maalijyrsintä,
ajattelin että sillä voisi jyrsiä myös pinnat suoriksi. Vanhat kuprulle
nousseet rappuset olivat melko epäkiitollinen harjoituskohde
maalijyrsimelle, mutta ne sai kuitenkin joten kuten putsattua. Sen
sijaan pintojen oikaisuun maalijyrsimestä ei ole. Otin käyttöön ison
työntötaltan ja pari höylää ja höyläsin rappuset suoriksi. Nurkkien
pyöreys hävisi höyläämällä etureunasta vähän reilummin pois. Yhden
rapun reuna oli niin pahasti kulunut että vaihdoin tilalle uuden laudan
50 mm lattialaudasta.
Maalaukseen
ajattelin alkuun käyttää kerrankin valmista tehtaan sävyä, mutta eihän
siitä mitään tullut. Lattiamaali oli omaan silmään liian punaista ja
seinämaali liian vihreää.
Tein eteisen lattialle koevedoksen
Uulan lattiamaalista. Otin lattialle reilun lorauksen punaista maalia
ja vähän pienemmän ruskeaa. Maalasin lattiamaalilla punaista taustaa
referenssiväriksi, törkkäsin pensselin ruskeaan lätäkköön, maalasin
viereen sillä sekoituksella niin pitkästi että sävy oli tasainen ja
sitten eri lätäköistä maalia "poimimalla" eri sävyjä vieri viereen niin
että sain jonkunlaisen kartan. Ja sitten lähdin sekoittelemaan
suunnillensa samaa sävyä purkkiin sillä että lisäsin aina vähän
sävyväriä perusväriin. Kun jo kokeillessa pitää yllä tuntumaa siitä
että kuinka paljon panee sävyä perusmaaliin, niin tietää aika tarkkaan
että miten perusväri muuttuu kun sävyä lisää.
Tässä oli kyseessä
lattiasävy "puolukka" ja vanhan värikartan mukainen umbran ruskea.
Yritin ottaa kuvankin siitä hienosta sävynäytteestä, mutta ei se juuri
eteisen hämärässä valossa näyttänyt miltään.
Seinien, katon ja
kattolistojen sävyt tulivat samasta Uulan sävystä ”Oliivi”. Se oli
sellaisenaan hiukan tumman sorttista, joten seiniin vaalensin sitä noin
kolmanneksella valkoista maalia ja kattoon vähän reilulla puolella
valkoista. Seinän ja katon sävyero ei ihan suoraan näy, mutta vaaleampi
sävy keventää kattoa kauniisti. Kattolistoja varten sävyä piti
tummentaa sopivasti. Lisäsin kahta eri vihreän sävyä maaliin niin että
sain sen tummennettua seiniin ja kattoon sopivaksi.
Jalkalistoja
varten sävytin umbranruskeasta ja lattiamaalin punaisesta sävyn.
taitoin ruskeaa vähän lattiamaalilla siksi että listoissakin olisi
vähän jotain samaa sävyä kuin lattiassa. Täsmälleen sama väri taas ei
tuntunut hyvältä, koska kattolistoissakin oli tuollainen kontrastijippo.
Oviaukkojen
listoitus meni muuten ihan normaalisti, mutta paneloiduille seinille
piti lisätä panelin paksuinen lista karmilaudan alle. Nämä listat on
liimattu karmilaudan takapuolelle ja höylätty tasaan, ettei sauma jää
näkymään.
Jalkalistoja varten meillä oli keittiöremontin
aikana löytynyt aarre, vanhan kaapin takaa löytynyt pätkä talon
alkuperäistä jalkalistaa. Halusin kopioida listan eteiseen, joten
päädyin tekemään muotohöylän (lue juttu
toisaalta blogistani), jolla sain tehtyä tarpeellisen määrän listaa.
Kattolistoja
ei ikävä kyllä saanut suoraan alkuperäisille paikoilleen. Koska
kahdelle seinälle tuli panelointi suoraan vanhan päälle, menivät nurkat
uusiksi. Lista on melko lailla kippuralla profiililla ja listanpäiden
sovittamisessa meni oma aikansa. Päitä ei ole jiirattu vaan toisen
listan pää on veistetty aina toisen listaprofiilin mukaiseksi.
Kuulostaa vaikealta, mutta on itse asiassa hyvinkin helppoa.
Eteisen
viistokaton ja seinän sauma aiheutti vähän päänvaivaa, koska panelointi
loppui ikäänkuin kesken ja listan taakse piti vielä piilottaa muutama
sähköjohtokin. Päädyin siis höyläämään eräänlaisen
mittakaavasuurennoksen yläaulan kattolistasta peittämään tuota väliä.
Kattolistojen ja tuon leveän listan jiirit piti tehdä veistämällä.
Muutama
homma on vielä tekemättä, patterit asentamatta ja yläkerran viemäri
koteloimatta, mutta alkaa se tuossa pikkuhiljaa näyttää valmiilta.
Lopuksi vielä muutama kuvapari ennen ja jälkeen remontin.
Pekka