Ettei aivan laiskaksi mainittais niin kuvasin tänään viime kuukausien tekosia.
Kesän
aikana talo on valmistunut hämmentävällä tavalla. Miljoona vuosia
roikkunutta projektia on yhtäkkiä ihan pienellä ja helpolla tavalla
tullut valmiiksi. Vaikka nyt parveke, jonka niskapuut sahasin vanhoista
parruista jo kolme vuotta sitten samalla kertaa kun sahasin kylppärin
isoja listoja varten tarkoitetut kalikat.
Talo on valmistunut
1919, sen perusteella päätellen että yläpohjan turpeiden alla on
hesareita 1918-1919, viimeiset löytyy marraskuulta 1919. Sillä
ajatuksella on iloinen ajatus että talo on ulospäin melko lailla taas
sievä 90-vuotisjuhliin. En käytä määrettä "valmis", onhan tää ollut
valmis jo silloin aikanaan, nyt se on vain palautettu aikaisempaan tai
vähän paranneltu.
Parveke oli aika mätä kun me tänne tultiin.
Edellisen omistajan tytär kertoi, että parvekkeella ei kukaan
uskaltanut käydä edes 40-luvulla ja se oli niin mätä että se oli pakko
tiputtaa alas melko pian muuton jälkeen. Itse tekemäni sänky ei
taittunut rapuista ja se oli pakko nostaa partsin kautta. Sillä
nostolla todettiin että kaiteet oli juuri ja juuri kiinni ja pikku
nyhjäisy tiputti ne alas. Niijjotta oli helpompaa potkia kaiteet länään
ja nostaa sänky ylös. Tähän aikaan ei sille parvekkeen lavallekaan
pystynyt astumaan.
Tykkään että uudesta partsista tuli melko
sopiva. Se on vähän isompi kuin alkuperäinen, mutta kaipa siihen
tottuu. Ainakin sillä mahtuu kuivaamaan pikkuisen pyykkiä.
Kaikki
parvekkeen liitokset on tehty perinteisellä tavalla talttaamalla,
tappiliitokset on vielä poikkitapeilla varmistettu. Niin että vaikka ne
onkin liimattu, niin siellä on silti tappi poikittain pitämässä
liitosta paikallaan kun liima muuttuu joksikin muuksi.
No,
muuta tehtyä: Kattoikkuna-pura-ja-kokoa. Vanha oli aika elänyt, siihen
tuli uutta sivupanelia, uusi katto, aluskate ja vanhat tiilet. Ja
kattoikkunat on ne kolme ainuaa reikää joissa on uudet ikkunat meidän
talossa, kun vanhat oli niin huonosti tehdyt ettei niitä kannattanut
kunnostaa. Kolmen sormen navettanurkalla tehtyä pokaa ei kannata
kunnostaa jos se on riittävän risa.
Kiitokset Tompalle
joka on tehnyt kaikki noi pellit niin että mun ei tarvinnut kuin
saumata ne kasaan. Tuo oli nyt kolmas ikkuna jonka pellit rullasin ja
jälki alkaa olla just ja just apumies-repsikan jälkiä, mutta veden se
pitää.
No, muuta tapahtunutta. Ulkorappu oli mallia "ur
hanuren", se valutti vettä talon alle urakalla ja vanhat sisäraput oli
mädät ja madonsyömät. Kaikki räystäältä valuva vesi tuli rapun kautta
talon alle ja ovi oli hyvin luovasti vedetty alas talon helmalinjasta.
Yhden rapabetonisen ulkoportaan tilalle hommasin tonnin graniittia
oikeiksi rappusiksi ja nostin sisärappuja niin että kuistilla mahtuu
olemaan. Kuisti on ollut aina meidän remppavarasto ja nyt kohta siitä
voi tulla ihan oikea kuisti.
Kuten
kuistin kuvasta näkyy, niin kuistin ikkunat on nätit. Ne oli niin
ruokottomassa kunnossa että jotenkin silmä väisti niitä aina kotia
katsoessa, mutta kun Pirjo (meidän luottopuuseppä) rassasi ne kuntoon
niin oikeasti tajusi että ne on kauniit. Oikeasti. Nyt ei tartte kun
asentaa ovi ja rakentaa lippa päälle niin julkisivua voi ihan vaikka
kehua.
Kuistin
sisällä olevat rappuset oli niin syvät että sisäovea avatessa piti
pakittaa taas portaille että sai oven auki. Kun raput nousi vähän niin
sain sisäraput pienennettyä niin että kuisti ei enää olekaan kahtia
jaettu porraskuilun kohdalta, vaan siellä mahtuu kulkemaan
poikkisuunnassa. Vanhojen rappujen reuna menee poikkirimojen kohdalla,
mutta nyt kuistin puolelta toiselle mahtuu kulkemaan kompuroimatta
syvässä kuilussa välissä. Luonnollisesti kaikki säästettävissä oleva
materiaali säästettiin, niin että vanhojen rappujen sivupaneloinnit on
vielä vanhat ja rapun pienennys on yhtä lailla vanhoja lankkuja. Niistä
valkattiin ne laudat joiden alla oli kauniisti kaunokirjoituksella
edellisen omistajan nimi, sattui niin somasti että vanhojen portaiden
alla oli vanhan lautapaketin lähetystiedot. Vaikka nuo alkuperäisen
rappumontun poikkilistat jäi paikalleen niin moni ei hoksaa että
rappuja on pienennetty.
Näiden
lisäksi keväällä tuli värkättyä halkokatos. Puuvaja oli jo olemassa,
mutta se haalattiin 30 metriä tontin toiseen päähän. Vajan päähän tuli
reilu kymmenen motin halkokatos ja vaja/katos-kombinaation taakse
hyllykkö puutavaralle niin että varahirret ja sekalaisen puutavaran saa
vajan runkopuiden jatkeiden "piikeille" säilöön.
On ollu pitkän aikaa semmoinen olo ettei täällä mitään tapahdu, mutta tänä kesänä on tapahtunu paljon. On aika hyvä olo.
Pekka