Höylänpohjan on oltava suora ainakin kolmen tukipisteen kohdalta:
höylän etu- ja takapäässä ja juuri kidan edessä. Kriittisin näistä on
kidan etupuolella oleva alue, koska se määrää minkälaista lastua
höylällä saa otettua. Jos kidan etupuoli on kuopalla, terää pitää
työntää tarpeettoman ulos, jotta se ylettää puuhun. Kun terä osuu
puuhun, terä "imaisee" höylänpohjan puuhun kiinni ja höylä haukkaa.
Koordinaattimittalaitteen
puutteessa käytin vain sovitusväriä karhennetun lasilevyn päällä ja
kuvasin pohjat. Tällä tavalla voidaan arvioida vain sitä, ovatko
kriittiset kohdat höylästä kunnossa, ei sitä, kuinka paljon pohja on
kiero. Tummensin höylien pohjat sovitusvärillä ja "höyläsin" kullakin
höylällä kymmenen kertaa edestakaisin kuusisatasen hiomapaperin yli.
Tällä tavalla sain kulutettua jokaisen höylän pohjasta samanlaisen
kerroksen metallia (ja sovitusväriä) pois. Mitä tasaisemmin väri lähti,
sen tasaisempi on pohja.
Puuhöyliä ei mitattu. Niitä ei juuri
käytetä kulmauslaudan kanssa, ja jokainen puinen höylä on yksilö, jonka
pohja elää jonkin verran kosteuden mukaan. Suoruus on tarkistettu
silmämääräisesti tarkkuusviivoittimen kanssa, koska sovitusvärin
saaminen pois pohjista olisi liian työlästä.
Höylän
pohjan ja ainakin toisen kyljen suorakulmaisuus on tärkeää, jos höylää
käyttää kulmauslaudan kanssa. Kulmauslaudalla voidaan oikaista
puukappaleiden päädyt tasan 90 asteen kulmaan, ja jos höylän pohja ja
kylki eivät ole suorassa kulmassa, myöskään laudan pää ei tule oikeaan
kulmaan. Suorakulmaisuus mitattiin tarkkuuskulmamitalla ja
tarkistamalla mahdollinen rako kulmamitan ja pohjan välissä
rakotulkilla. Annettu mitta on siis poikkeama suorakulmaisuudesta
höylänpohjan leveydellä. Tärkeämpi näistä mitoista on oikean kyljen ja
pohjan kulma, koska kulmauslautaa käytettäessä höylää pidetään
pääsääntöisesti oikealla kyljellään.
Pohjista mitattiin myös
pinnankarheudet. Tämä ei varsinaisesti ole höylän toimintaan vaikuttava
suure, mutta antaa kuvaa viimeistelyn tasosta ja pinnan sileydestä.
Mittaustulos on laskettu kahden höylän pituus- ja kahden poikkisuuntaan
mitatun karheusarvon keskiarvoina.
Anant A4
Kyljen
ja pohjan suoruus heittää oikealta 0,2 ja vasemmalta puolelta 0,3 mm.
Höylä ei siis sovellu kulmauslaudan kanssa käytettäväksi ilman työlästä
oikaisua.
Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 2,3 µm
Höylän
pohja on vain nauhahiottu, ja se näkyy. Pohja on jonkin verran kiero,
aivan kun sitä olisi jo käytetty. Käytetyn höylän pohjassa nimittäin
näkyy samantyyppinen kuvio jossa höylän vasen etukulma ja oikea
takakulma ovat koholla ja muu osa pohjaa vähän vajaa. Kidan etupuolella
on melko tavalla vajaata, eli pohja ei ota kunnolla kiinni kidan
etupuolelta.
Anant Kamal AA4
Oikeanpuoleinen
kylki on tarkasti suorakulmainen, mutta vasemmalla puolella heitto on
-0,15 mm. Höylää voi siis käyttää tarvittaessa kulmauslaudan kanssa,
mutta vain toisella puolellaan.
Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,4 µm
Parempi
Anant on hiottu hiomalaikalla eikä vain nauhalla. Pohja on tasaisempi,
mutta jostain syystä tämäkin pohja on jonkin verran kiero ja keskellä
on kummallinen, viistosuuntainen harjanne. Kidan etupuolella on ikävä,
pari milliä leveä alue, jossa höylänpohja ei ole aivan tasassa.
Suoritus on jo paljon parempi kuin perus-Anantissa, mutta tuo vajaa
alue saattaa aiheuttaa repeilyä höylätessä hankalia puita.
Clifton No. 4
Molemmat kyljet ovat suorakulmaiset, valo tuskin paistaa suorakulman ja höylänpohjan välistä.
Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,3 µm
Höylän
pohja on miltei tyylipuhtaasti hiottu: Kärki, kanta ja kidan etupuoli
ovat puhtaat ja väleissä ei-kriittisillä alueilla näkyy vain vaalea
sininen varjo.
HBS 7A/48D
Höylän etureuna on
jonkin verran koholla siten että pohja ottaa kiinni viivoittimeen vasta
jonkin verran ennen kiddan etureunaa. Höylä ei siis välttämättä revi,
mutta se toimii kuten viisi senttiä lyhyempi höylä, koska pohjan etuosa
ei ota höylättävään puuhun kiinni.
Japanilainen höylä, Hira kanna
Höylän
pohja on täysin suora kidan etupuoliselta alueelta. Kidan takana pohja
on hiukan irti mittaviivaimesta, kunnes koskee viivoittimeen taas
höylän päässä. Kidan takana saakin olla "kevennys", eli höylän pohja on
täysin hyväksyttävä. Japanilaisissa höylissä on tyypillisesti hyvin pienet kevennykset alueilla joiden ei kuulukaan osua höylättävään puuhun.
Kunz No.4
Kunzin molemmat kyljet ovat suorakulmaiset.
Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,4 µm
Pohja
on tyylipuhtaasti hiottu. Kärki, kanta ja kidan ympäristö ovat kauniin
puhtaita ja muualla on aavistuksenomainen kevennys joka näkyy ohuena
sinisenä harsona.
Lie-Nielsen No. 4
Lie-nielsenin
oikea kylki oli mittauksen tarkkuudessa suora, mutta vasen kylki oli
yllättäen 0,05 mm vinossa. Oikeankin kyljen kohdalla valo paistoi
kulmamitan välistä, mutta väliin ei saanut rakotulkin 0,05 mm lehteä.
Virhe on kuitenkin hyvin pieni, mutta hiukan yllättävä näin kalliissa
höylässä. Virhe tosin on vasemmalla kyljellä, joka ei ole niin tärkeä.
Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,4 µm
Pohja oli erittäin suora, sovitusväriä jäi vain aavistuksen verran pohjan takaosaan.
Mujinfang
Ensiarviossani kommentoin, että Mujinfangin pohja oli aavistuksen kiero, niin että etu- ja takaosa eivät olleet samassa linjassa. Kuulin, että tämä on tarkoituksellista itämaisissa höylissä, silityshöylän puupohja voidaan tehdä sellaiseksi että takaosa kohoaa jonkin 0,05 mm ylemmäs. Pohja siis ei ole täysin suora, mutta tämä on tarkoituksellista.
Record 04
Recordin oikea kylki on täysin suora, vasen on 0,05 mm vinossa.
Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,8 µm
Recordin
pohja oli melko hyvä, mutta se oli hiottu jonkin verran kuopalle.
Päädyt ja reunat ottivat melko hyvin kiinni, mutta kidan etupuolella
oli jonkin verran vajaata. Sovitusväriä jäi kuitenkin melko vähän, eli
pohja oli loppuosaltaankin melko lähellä suoraa.
Stanley 12-004
Höylän oikea kylki oli 0,2 mm poissa suorasta kulmasta ja vasen kylki oli 0,1-0,2 mm vino mittauspaikasta riippuen.
Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 3,1 µm
Höylän
pohja on suorastaan rivo, selkeästi vertailun huonoin. Höylä kantaa
vain aivan edestä ja aivan takaa ja muualta sovitusväri ei ole edes
uhannut lähteä - pois lukien pari kohtaa jossa pohjan paksussa lakassa
on ollut valumia. Etupäässä on selkeästi sormiin tuntuva hyppäys, joka
näkyy kuvassakin. Höylän etu- ja takareunan varaan laitetun viivaimen
ja pohjan väliin saa 0,05 mm lehden helposti ja 0,1 mm lehden vähän
tunkemalla. Pohja on siis vähän vajaan kympin kuopalla. ja höyläyksen
kannalta kaikkein pahimmalla tavalla.
Veritas #4
Vasen
kylki on täydellisen suora ilman valonviiruakaan mitan välissä, mutta
oikea sivu on hiukan poissa linjasta. Virhe on vähäinen, 0,05 mm
rakotulkki menee juuri ja juuri väliin. Vähän vajaa viisi satasta on
vielä hyväksyttävän rajoissa, mutta silti yllättävää arvohöylälle.
Pinnankarheuden keskiarvo Ra= 0,3 µm
Jos
kylki olikin aavistuksen vinossa niin pohja oli ehdottomasti testin
paras. Pohja oli niin sileä että kaikki väri hävisi, lukuun ottamatta
terän takana olevaa teräkelkan pätkää, jonka kuuluukin olla hiukan
pohjasta koholla.
Stanley Sweetheart
Stanleyn
vasen kylki oli 0,05 mm vinossa, mutta oikea kylki oli testin huonoin,
0,3 mm. Kyljestä näki selvästi että höylää on käytetty kulmauslaudan
kanssa, joten virhe on luonnollista kulumaa. Kylki pitäisi kuitenkin
oikaista pohjan kanssa suoraan kulmaan jos höylää haluaisi käyttää
kulmauslaudan kanssa.
Pinnankarheutta ei mitattu.
Pohjan
kuviossa näkyy käytetyn höylän tyypillinen kuvio. Oikeakätinen puuseppä
kääntää höylää höylätessään aavistuksen vasemmalle ja höylän pohjaan
kuluu oikeasta etukulmasta vasempaan takakulmaan ulottuva jälki. Tämä
on puuhöylissä joskus erityisen silmiinpistävää. Tämänkin höylän pohja
hyötyisi oikaisusta.