Höylän
monikäyttöisyys riippuu höylänkidan koosta: liian pienestä kidasta ei
mahdu paksu lastu läpi ja liian iso kita antaa terän repiä isoja
lastuja pinnasta ennen kuin lastu taittuu kidan reunaa vasten.
Toinen
tähän vaikuttava asia on höylän teräkulma. Yleisenä nyrkkisääntönä
voidaan todeta että pehmeät puulajit hyötyvät tiettyyn rajaan asti
matalasta teräkulmasta (viiltävä työstö) ja kovat ja kiharaiset puut
jyrkästä teräkulmasta (kaapiva työstö). Suurin osa höylistä on Stanleyn
jälkiä seuraten 45 asteen peruskulmassa, mutta kaikki puurunkoiset
poikkeavat siitä valmistusmaansa yleisen käytännön mukaisesti: HBS on
46 astetta, koska keski-Euroopassa tyypilliset puut ovat koivua
kovempia (pyökki, tammi yms.). Japanissa sen sijaan käytetään paljon
pehmeitä havupuita, jolloin 40 asteen kulma on järkeenkäyvä, ja
kiinalaiseen puutyöhön oleellisesti kuuluvat kovat puulajit tulevat
parhaiten silitettyä jyrkempikulmaisella höylällä kuten 60-asteinen
Mujinfang.
Oleellista on, että 45 asteen metallihöylissä on
kaksi muutettavaa parametriä enemmän kuin puurunkoisissa: säädettävä
kita ja säädettävä murtoterä. Näillä voidaan vaikuttaa samanlaisiin
asioihin kuin teräkulmalla.
Metallihöylissä on kolmea erityyppistä teräkelkan säätömenetelmää, jolla kidan kokoa säädetään: Bailey, Bed Rock ja Veritas.
Bailey-tyyppi
on yleisin säätö. Siinä teräkelkka on yksinkertaisesti ruuvattu terän
alla olevilla ruuveilla kiinni. Tällä rakenteella tehtyjen höylien
kitaa on melko tavalla työläs säätää, koska kiinnitysruuvit ovat terän
alla. Terä pitää siis irroittaa, löysätä kiristysruuvit, kiertää
säätöruuvia, laittaa terä paikalleen ja katsoa että minkälainen kidasta
tuli. Samaa joutuu tekemään useampaan kertaan, ennen kuin haluttu säätö
löytyy. Rakenteen etuna on koneistuksen vähäisyys ja helppo rakenne,
haittoina taas säädön hankaluuden lisäksi melko pienet tukipisteet
joiden varassa teräkelkka istuu. Tämä voi johtaa terän tärisemiseen
käytössä, jos kelkka ei tukeudu tukipisteisiinsä riittävän hyvin.
Bed
Rock-rakenteessa teräkelkka istuu yhdellä isolla laajalla
kiinnityspinnalla ja sen kiinnitys hoituu erikoisesti parilla tapilla,
joiden varressa olevaan kiilamaiseen upotukseen teräkelkan takana
olevat kartiopäiset ruuvit osuvat. Rakenne on hankalampi koneistaa ja
siinä on enemmän osia, mutta vastapainona säätö on helppoa eikä se
edellytä terän irroitusta. Samaten teräkelkan tukipinta runkoon on
erittäin hyvän kokoinen ja tekee rakenteesta huomattavan paljon
vähemmän alttiin värähtelyille ja tärinöille.
Veritas on
puolestaan rakentanut koko höyläkonseptin aivan uusiksi. Itse
teräkelkasta ulottuu osa pohjan läpi höylänpohjan tasalle, jolloin terä
on täydellisesti tuettu alas asti. Myös tukipisteet ulottuvat vielä
suuremmalle alueelle kuin Bed Rock-tyypissä, joten edellytykset
tärinättömälle höyläämiselle ovat hyvät. Erikoisuutena myös takakahva
on osa teräkelkkaa eikä kiinnitetty höylän pohjaan. Tällöin työntövoima
kohdistuu juuri oikein teräkelkkaan.
Teräkelkan säätöä varten
kahvan takana on kaksi messinkistä säätöruuvia, mutta ikävä kyllä terän
alla on kolmas säätöruuvi, joten ilman työkaluja ja terää irroittamatta
kelkan säätö ei onnistu, niinkuin ensinäkemältä luulisi. Hyvän
säätöruuvin ansiosta säätö on kuitenkin selkeää ja verrattain helppoa.
Taulukko 2: höylän kitojen minimi- ja maksimisäätö, teräkulmat, kidan säätötyyppi.
Höylä
|
Kita min
|
Kita max
|
Kidan säätö
|
Teräkulma
|
Anant A4
|
0,8
|
1,7
|
Bailey
|
45
|
Anant AA4
|
0,4
|
1,5
|
Bailey
|
45
|
Clifton No. 4
|
0,2
|
2,4
|
Bed Rock
|
45
|
HBS 7A/48D
|
-
|
0,9
|
Ei
|
46
|
Japanilainen höylä, Hira kanna
|
-
|
0,9
|
Ei
|
40
|
Kunz 4
|
1,2
|
4,2
|
Bailey
|
45
|
Lie-Nielsen No. 4
|
0
|
2,2
|
Bed Rock
|
45
|
Mujinfang
|
-
|
0,3
|
Ei
|
60
|
Stanley 12-004
|
0,8
|
2,4
|
Bailey
|
45
|
Record 04
|
0
|
2
|
Bailey
|
45
|
Veritas #4
|
0
|
2,2
|
Veritas
|
45
|
|
|
|
|
|
Stanley Sweetheart
|
0
|
0,8
|
Bailey
|
45
|
Anant A4
Jotain
oli koneistettu pahasti pieleen teräkelkassa, koska kitaa ei saanut
säädettyä tasalevyiseksi millään ilveellä. Vaikka laittoi terän
sivusuunnassa kidan toiseen äärimmäiseen reunaan, niin kita irvisti
toisesta reunasta yli millin leveämpänä kuin toisesta. Mikään muukaan
säätö ei saanut kitaa tasalevyiseksi, vaan kita irvisti toisella
suupielellään vaikka terä oli parkkeerattu toiseen reunaan vinoon ja
sivusäätövipu sen lisäksi aivan ääriasentoonsa toiseen laitaan. Kidan
minimimitta on annettu siten että se on leveämmän reunan asetus vielä
kun kapeammasta tulee enää minkäänlainen lastu läpi. Maksimimitta on
annettu kapeimmasta kohdasta kelkan ollessa taka-asennossaan. Tässä
vaiheessa kita oli leveimmästä kohdastaan 2,3 mm.
Kelkan
säätöruuvi oli käsittämättömän väljä, ruuvi heilui pitkin ja poikin
kierteessään. Otti kyllä kiinni, mutta on enemmän kuin todennäköistä
että rungon kierteen harja pettää ja säätöruuvi lakkaa toimimasta.
Terän
ja teräkelkan vastinpinnat oli kyllä koneistettu, mutta kelkan pohjassa
toinen etutassu oli yli puoliksi vielä koneistamattomalla pinnalla.
Näitä pintoja viilaamalla ja sovittamalla kita olisi saatavissa
suoraksi. Toki itse kidan voisi viilata vastaavalla tavalla vinoksi
kuin kelkkakin on.
On melko selvää että näillä säädöillä ei ole edellytyksiä tehdä kovin tarkkaa työtä.
Anant Kamal AA4
Teräkelkan
koneistus on tehty huomattavan paljon tarkemmin kuin perus-Anantissa.
Koneistetuissa pinnoissa on vieläkin vähän epätasaisuutta ja höylän
rungossa myös maalia koneistetuissa pinnoissa. Jos perusmallin
säätöruuvi olikin väljä ja heiluvainen, niin tässä ruuvi olikin hyvin
tiukka, jopa säätöä häiritsevä.
Kitaa ei saa säädettyä kovin
suureksi. Ilmeisesti koneistusmitat ovat samat kuin tavallisessakin
höylässä ja toista milliä paksumpi terä tekee kidasta ahtaan. Tämä on
kuitenkin tarvittaessa helposti autettu viilaamalla kitaa hivenen
suuremmaksi. Tämä on tehtävä, jos aikoo käyttää höylää karkeampaan
rouhintahöyläykseen, koska puolentoista millin kidasta ei vielä kovin
jämäkkää lastua survota läpi ilman että työntämisestä tulee
tarpeettoman raskasta.
Clifton No. 4
Cliftonin
säätö on Bed Rock- säädön ansiosta erittäin yksinkertaista ja helppoa:
vain kaksi kiinnitysruuvia teräkelkan takaa auki ja säädön voi tehdä
kolmatta ruuvia kääntämällä ilman, että joutuu millään tavalla
puuttumaan terän kiinnitykseen. Suuret, hyvin toisiinsa istuvat
kiinnityspinnat antavat terälle hyvän tuennan.
Yllättäen
Cliftoninkin kita oli jonkin verran vino, siten että toinen reuna terää
kulki aina 0,1 mm edempänä kuin toinen. Ero on pieni eikä juuri vaikuta
käyttöön, mutta pidän erikoisena että näin laadukkaassa höylässä on
tämän kaltainen virhe.
HBS 7A/48D
HBS:n kita on kiinteä, eikä sitä voi säätää.
Japanilainen höylä, Hira kanna
Japanilaisessakin
höylässä on kiinteä kita. Japaninhöylien kitaa on tosin hienosäädetty
usein laittamalla terän takapuolelle ohuita paperisuikaleita. Tämä käy
tietysti muidenkin puurunkoisten kanssa, mutta keinoa ei ole juuri
länsimaissa käytetty.
Kunz No.4
Kuten
yleisesittelyssä todettiin, Kunzin kita oli suurin testatuista, eikä
kitaa saanut säädettyä silityshöylälle tarpeelliseen kokoon ollenkaan.
Tämä on valitettavaa, koska vika pilaa muuten perusasioiltaan hyvän
höylän. Kunzissa voisi olla viimeistelyn ja perusrakenteen huomioon
ottaen aineksia ihan kelvolliseksi silityshöyläksi, mutta jos kidan
koko jää pienimmilleenkin säädettynä reilusti yli milliin, niin siitä
ei ole hienoimpaan silitystyöhön. Jo tuolla reilun millin asetuksella
teräkelkka tulee niin pitkälle eteen, että sen kiinnityksen tukevuus on
vähintäänkin heikoissa kantimissa.
Kunzin teräkelkka ja runko on
maalattu koneistuksen jälkeen, eli koneistuspinnoissa on melko paksu
maali. Tämä voi näkyä kelkan alttiutena tärisemiseen; omasta höylästäni
raaputtelisin ensi töikseni maalit pois. Teräkelkan säätöruuvia ei
ole, mutta kelkkaa on miltei helpompi säätää ilman ruuvia kuin sen
kanssa - etenkin kun kita on niin iso ettei hienosäätöön juuri ole
tarvetta.
Lie-Nielsen No. 4
Lie-Nielsenkin
on tehty Bed Rock-rakenteella ja sen säätäminen on erittäin helppoa.
Kelkka on säädettävissä hyvin helposti nollasta 2,2 millimetriin. Säätö
toimii erittäin helposti ja täsmällisesti. Vaikka minimiasetus onkin
nolla, pienin käytännöllinen kidan koko kulkee jossakin 0,1-0,2
millimetrissä.
Mujinfang
Kuten muissa
puurunkoisissa, myöskään Mujinfangissa ei ole kidan säätöä.
Japanilaisen höylän yhteydessä selitettyä paperisuikaleiden lisäystä
terän takana voi toki käyttää, mutta kita on jo niin pieni ettei sitä
juuri ole mielekästä pienentää.
Höylälle on ominaista
erityisen jyrkkä teräkulma, joka oletusarvoisesti toimii kovien,
kiharaisten puulajien kanssa parhaalla tavalla. Muiden puiden kanssa
työntämisestä tulee vastaavasti hiukan raskaampaa.
Stanley 12-004
Kuten
yleisesittelyssä todettiin, teräkelkka oli säädetty tehtaan jäljiltä
niin pieleen että terää ei saanut edes kurkkaamaan höylänpohjasta ulos.
Tämä tuli korjattua säätämällä ja vääntämällä säätöruuvin
vastakappaletta suoraksi. Pahempi ongelma on se, että teräkelkan
koneistusta on jälleen "kehitetty koneistusystävällisempään suuntaan",
mikä tarkoittaa että teräkelkka istuu enää kahdeksalla tulitikunpään
kokoisella nökösellä. Kelkan pohjassa olevista koneistuspinnoista
taaempi on kelvollinen (vaikkakin silmämääräisesti rikkinäisellä
terällä koneistettu), mutta etummaiset koneistuspinnat näyttävät siltä
kuin maali olisi vain poistettu epäkeskohiomakoneella. En ole lainkaan
varma, onko pintoja koneistettu lainkaan, vaan onko vain maali
poistettu. Pinnat ovat kuitenkin aivan pyöreät, ettei kosketuspintaa
runkoon ole kuin parin pisteen verran.
Teräkelkan saa
etuasennossaan aseteltua 0,8 mm kidalle, mutta tällöinkin kelkkaa pitää
pakottaa toisella ruuvimeisselillä vääntämällä sivusuunnassa
kohdilleen, samalla kun kiristää ruuveja.
Record 04
Recordin
teräkelkan koneistuspinnat ovat siistit ja uusista Bailey-tyyppisistä
höylistä parhaasta päästä viimeistellyt. Teräkelkan säätöruuvin
vastinpinta on poikkeuksellisesti koneistettu suoraan kelkan pohjaan
eikä se siis ole irto-osa kuten muissa höylissä.
Kelkan saa säädettyä suoraan etuasentoonsa ja kidan koon nollaan asti.
Veritas #4
Veritaksen
säätö on hyvin täsmällinen. Kiusallista on, että terän joutuu joka
tapauksessa irrottamaan säätöä varten, mutta muutoin säätö on erittäin
täsmällinen ja helppokäyttöinen. Terän alla oleva kiinnitysruuvi tosin
hiukan kiusallisesti ristissä teräpaketin kiinnitysruuvin kanssa, niin
että meisselin joutuu taiteilemaan melko hankalasti väliin.
Säätö
on hyvin täsmällinen täysin nollasta reiluun kahteen milliin.
Erityismaininta tulee siitä että höylänkidan reunasta on koneistettu
maalit pois toisin kuin muissa höylissä. Tämä helpottaa ohuen lastun
ottamista, koska lastu kulkee helpommin
Stanley Sweetheart
Vertailuhöylän
kelkan koneistetut pinnat olivat erittäin hyvät, samaa laatua kuin
vertailun parhaassa uudessa, Recordissa. Säätömatka oli yllättävänkin
lyhyt. Tarkistin hyllystäni muutaman muun 1900-luvun alun Stanleyn ja
tässä kappaleessa sattui olemaan lyhin säätömatka. Tyypillisesti
vanhassa höylässä se on 0-2 mm.
Säätö on vielä vajaan sadan vuoden käytön jälkeen täsmällinen ja sujuva.