Päävalikko
Olet täällä
Tee itse puurunkoinen höylä
Su, 26/10/2008 - 19:34 — Pekka Huhta
Kotiverstaan keskustelupalstalla esitettiin toivomuksia yksinkertaisesta ja helposta höylämallista, jota sitten voisi verstaslaisten kesken kopioida. Päätin sitten ottaa pallon kiinni ja tehdä yksinkertaisen puurunkoisen höylän, joka kuitenkin olisi monipuolinen ja helppo käyttää.
Höylän perusajatus on peräisin kuuluisalta puusepältä James Krenovilta, joka on tehnyt tuollaisia höyliä tuhatmäärin sekä itselleen että myyntiin. Perusajatus on tehdä höylä kahdesta "poskesta" joiden väliin liimataan kaksi terän levyistä palikkaa terän tueksi ja höylänkidan etureunaksi.
Oma höylämallini on vähän kehitetty versio kiinteäkitaisesta perushöylästä. Koska höylän monipuolisuus riippuu höylänkidan koosta, halusin kidasta säätyvän. Terän leveydeksi valitsin vähän tavanomaista kahden tuuman terää (51 mm) kapeamman 45-millisen, koska 50-millistä puutavaraa on helposti saatavissa ja siitä tulee höylätessä ihan luonnostaan sopivaa tavaraa 45-milliselle terälle. Höylänkidan täytyy olla pari milliä leveämpi kuin itse terä, joten tässäkin kidan leveys on melko tarkkaan 47 mm. Terää pitää pystyä säätämään myös sivusuunnassa, joten kita ei saa olla liian ahdas.
Puukasasta löytyi pätkä 50-millistä tammea, jossa oli paha halkeama, mutta joka muuten oli hyvää ja suorasyistä. Höylään tarvitaan 50 millistä lankkua kaksi kertaa höylän pituus: ensimmäisestä palasta tulee sisäosat ja toisesta halkaistaan posket sekä kiilaan ja kitapalaan tarvitava hiukan paksumpi pala. Itselläni ei ole pöytäsirkkeliä, joten vetäisin jälkimmäiseen palaan vedot käsisirkkelillä, sahasin palat irti ja höyläsin sopivaan paksuuteen.
Seuraavaksi rakensin osat säädettävään kitapalaan. Ensin otin 6 mm messinkilattaa ja tein kitapalaan upotuksen lattaa varten. Latan reunat viilasin alaspäin leveneviksi, niin että se pysyy kiinni pelkällä epoksilla. Lattaan vedin 6 mm kierteen ja kiertetin myös kaupasta ostettuun messinkivetimeen saman kierteen. Kidan eteen tulevaan kiinteään palan porasin pari 7 mm reikää ja talttasin välin auki siten että kitapalan ja kiristysnupin yhdistävä 6 mm kierretanko mahtui liikkumaan vapaasti. Tässä vaiheessa kitapalan takareunaan kannattaa jättää n. 10 mm ylimääräistä myöhempää katkaisua varten.
Sahasin taaemman, teräpedin muodostavan palan 48 asteen kulmaan ja putsasin pinnan kulmauslaudala. Koska tuolle kulmalle ei ollut sopivaa tukea, piti höylääminen tehdä kulmauslaudan päällä vapaalla kädellä. Onnistui ihan hyvin niinkin. Valmiiseen pintaan merkitsin teräpaketin kiinnitysruuvin kokoisen tilan ja talttasin sen auki.
Sen jälkeen tuli osien liimaus. Liimana käytin West Systemsin epoksia, jota nyt sattui olemaan kellarissa. Liimatessa etupalan alapuolelle jätetään kitapalan paksuinen tyhjä tila. Osa jota pidän kuvassa sormella otetaan siis pois liimauksen ajaksi, se on kuvassa vain mitan vuoksi.
Muista poistaa kaikki ylipursuava liima kidasta ja kitapalan urasta tuoreeltaan vaikkapa siklin kulmalla. Muualla ylimääräinen liima ei haittaa mitään, mutta näistä paikoista kovettuneen liiman poistaminen on todella vaikeaa.
Osien paikoittaminen ei ole tässä vaiheessa aivan millin päälle. Tärkeää on, että kitapalan säätö tulee osapuilleen kohdalleen ja että osat ovat suunnilleen suorassa linjassa. Ylimääräinen höylätään kuitenkin myöhemmin pois.
Kun liima on kuivunut, höyläile päällinen ja pohja siistiksi. Tässä vaiheessa voit myös sovittaa ja lyhentää kitapalan kohdalleen. Laita terä paikalleen ja mittaa kitapalan takareuna siten että kitapala sulkee säätönsä taka-asennossa kidan kokonaan ja että säätövaraa on vielä milli pari taaksepäin. Tällä tavalla saat suljettua kidan myös myöhemmin vaikka joutuisitkin oikaisemaan pohjan myöhemmin ja kidan säätöä joutuu kiristämään taaksepäin.
Tee myös kiila ja poraa poikkitappi sitä varten. Kiilan sopiva kulma on 7-9 astetta. Jos teet poikkitapin metallista, niin kulma saa olla loivempi, puutapilla vähän jyrkempi. Reiän paikka on helppo arvioida kun piirrät höylän kylkeen teräpedin kohdalle viivan ja mallaat terän ja kiilan muodostamaa pakettia siihen päälle. Itse tein tapin messinkitangosta, mutta 12 mm puutappi tai vaikkapa pultista katkaistu suora pätkäkin käy.
Tämän jälkeen voit toteuttaa luovuuttasi ja muotoilla höylän oman makusi mukaan. Itse pidän klassisesta muotoilusta, oman höyläni malli on lähellä brittiläistä "coffin smoother"-mallia. Höylän muoto on saanut nimensä päältäpäin englantilaista ruumisarkua muistuttavasta muodostaan. Muodossa on etuna se, että höylän keskiosaan saadaan massaa ja leveyttä ja silti kavennetuista etu- ja takapäistä saa mukavasti kiinni. Muotoile myös kiilan pää mukavaksi, pelkkä katikas kiilanpää näyttää kolholta. Tee myös viisteet kiilan reunoihin, niin ettei kiilanreunasta lohkea paloja kiilaa kiristäessä.
Höyläsin pohjan liimauksen jälkeen jo suoraksi, mutta oikaisin pohjan vielä muotoilun jälkeen lasilevyn ja hiomapaperinauhan kanssa.
Viimeisenä tuli pintakäsittely. Imeytin pintaan ensin reilusti pellavaöljyä, jonka anoin imeytyä muutaman tunnin. Sen jälkeen vedin pintaan muutaman kerroksen tummaa sellakkaa. Viimeiseksi hioin pinnan kevyesti karhunkielellä ja vedin pintaan itse keitellyn vahan, jonka kiillotin.
Pari kuvaa höylänkidasta. Auki ollessaan kita on viitisen milliä auki, eli vähintään riittävästi jopa rouhintakäyttöön. Kiinni ollessaan kidan saa suljettua kokonaan. Kaikkein ohuinta lastua ja hienointa jälkeä sain aikaan kun suljin kidan vain noin 0,1-0,2 mm kapeaksi hiuksenhienoksi raoksi.
Pelkäksi demoksi ajatellusta höylästä tulikin niin hyvä että se päihittää tähän mennessä voittamattomana pitämäni 1800-luvun lopun Stewart Spiers of Ayrin silityshöylän, joka on tähän asti ollut oma ykkössuosikkini silityshöylänä.
Pekka
Kotiverstaan keskustelupalstalla esitettiin toivomuksia yksinkertaisesta ja helposta höylämallista, jota sitten voisi verstaslaisten kesken kopioida. Päätin sitten ottaa pallon kiinni ja tehdä yksinkertaisen puurunkoisen höylän, joka kuitenkin olisi monipuolinen ja helppo käyttää.
Höylän perusajatus on peräisin kuuluisalta puusepältä James Krenovilta, joka on tehnyt tuollaisia höyliä tuhatmäärin sekä itselleen että myyntiin. Perusajatus on tehdä höylä kahdesta "poskesta" joiden väliin liimataan kaksi terän levyistä palikkaa terän tueksi ja höylänkidan etureunaksi.
Oma höylämallini on vähän kehitetty versio kiinteäkitaisesta perushöylästä. Koska höylän monipuolisuus riippuu höylänkidan koosta, halusin kidasta säätyvän. Terän leveydeksi valitsin vähän tavanomaista kahden tuuman terää (51 mm) kapeamman 45-millisen, koska 50-millistä puutavaraa on helposti saatavissa ja siitä tulee höylätessä ihan luonnostaan sopivaa tavaraa 45-milliselle terälle. Höylänkidan täytyy olla pari milliä leveämpi kuin itse terä, joten tässäkin kidan leveys on melko tarkkaan 47 mm. Terää pitää pystyä säätämään myös sivusuunnassa, joten kita ei saa olla liian ahdas.
Puukasasta löytyi pätkä 50-millistä tammea, jossa oli paha halkeama, mutta joka muuten oli hyvää ja suorasyistä. Höylään tarvitaan 50 millistä lankkua kaksi kertaa höylän pituus: ensimmäisestä palasta tulee sisäosat ja toisesta halkaistaan posket sekä kiilaan ja kitapalaan tarvitava hiukan paksumpi pala. Itselläni ei ole pöytäsirkkeliä, joten vetäisin jälkimmäiseen palaan vedot käsisirkkelillä, sahasin palat irti ja höyläsin sopivaan paksuuteen.
Seuraavaksi rakensin osat säädettävään kitapalaan. Ensin otin 6 mm messinkilattaa ja tein kitapalaan upotuksen lattaa varten. Latan reunat viilasin alaspäin leveneviksi, niin että se pysyy kiinni pelkällä epoksilla. Lattaan vedin 6 mm kierteen ja kiertetin myös kaupasta ostettuun messinkivetimeen saman kierteen. Kidan eteen tulevaan kiinteään palan porasin pari 7 mm reikää ja talttasin välin auki siten että kitapalan ja kiristysnupin yhdistävä 6 mm kierretanko mahtui liikkumaan vapaasti. Tässä vaiheessa kitapalan takareunaan kannattaa jättää n. 10 mm ylimääräistä myöhempää katkaisua varten.
Sahasin taaemman, teräpedin muodostavan palan 48 asteen kulmaan ja putsasin pinnan kulmauslaudala. Koska tuolle kulmalle ei ollut sopivaa tukea, piti höylääminen tehdä kulmauslaudan päällä vapaalla kädellä. Onnistui ihan hyvin niinkin. Valmiiseen pintaan merkitsin teräpaketin kiinnitysruuvin kokoisen tilan ja talttasin sen auki.
Sen jälkeen tuli osien liimaus. Liimana käytin West Systemsin epoksia, jota nyt sattui olemaan kellarissa. Liimatessa etupalan alapuolelle jätetään kitapalan paksuinen tyhjä tila. Osa jota pidän kuvassa sormella otetaan siis pois liimauksen ajaksi, se on kuvassa vain mitan vuoksi.
Muista poistaa kaikki ylipursuava liima kidasta ja kitapalan urasta tuoreeltaan vaikkapa siklin kulmalla. Muualla ylimääräinen liima ei haittaa mitään, mutta näistä paikoista kovettuneen liiman poistaminen on todella vaikeaa.
Osien paikoittaminen ei ole tässä vaiheessa aivan millin päälle. Tärkeää on, että kitapalan säätö tulee osapuilleen kohdalleen ja että osat ovat suunnilleen suorassa linjassa. Ylimääräinen höylätään kuitenkin myöhemmin pois.
Kun liima on kuivunut, höyläile päällinen ja pohja siistiksi. Tässä vaiheessa voit myös sovittaa ja lyhentää kitapalan kohdalleen. Laita terä paikalleen ja mittaa kitapalan takareuna siten että kitapala sulkee säätönsä taka-asennossa kidan kokonaan ja että säätövaraa on vielä milli pari taaksepäin. Tällä tavalla saat suljettua kidan myös myöhemmin vaikka joutuisitkin oikaisemaan pohjan myöhemmin ja kidan säätöä joutuu kiristämään taaksepäin.
Tee myös kiila ja poraa poikkitappi sitä varten. Kiilan sopiva kulma on 7-9 astetta. Jos teet poikkitapin metallista, niin kulma saa olla loivempi, puutapilla vähän jyrkempi. Reiän paikka on helppo arvioida kun piirrät höylän kylkeen teräpedin kohdalle viivan ja mallaat terän ja kiilan muodostamaa pakettia siihen päälle. Itse tein tapin messinkitangosta, mutta 12 mm puutappi tai vaikkapa pultista katkaistu suora pätkäkin käy.
Tämän jälkeen voit toteuttaa luovuuttasi ja muotoilla höylän oman makusi mukaan. Itse pidän klassisesta muotoilusta, oman höyläni malli on lähellä brittiläistä "coffin smoother"-mallia. Höylän muoto on saanut nimensä päältäpäin englantilaista ruumisarkua muistuttavasta muodostaan. Muodossa on etuna se, että höylän keskiosaan saadaan massaa ja leveyttä ja silti kavennetuista etu- ja takapäistä saa mukavasti kiinni. Muotoile myös kiilan pää mukavaksi, pelkkä katikas kiilanpää näyttää kolholta. Tee myös viisteet kiilan reunoihin, niin ettei kiilanreunasta lohkea paloja kiilaa kiristäessä.
Höyläsin pohjan liimauksen jälkeen jo suoraksi, mutta oikaisin pohjan vielä muotoilun jälkeen lasilevyn ja hiomapaperinauhan kanssa.
Viimeisenä tuli pintakäsittely. Imeytin pintaan ensin reilusti pellavaöljyä, jonka anoin imeytyä muutaman tunnin. Sen jälkeen vedin pintaan muutaman kerroksen tummaa sellakkaa. Viimeiseksi hioin pinnan kevyesti karhunkielellä ja vedin pintaan itse keitellyn vahan, jonka kiillotin.
Pari kuvaa höylänkidasta. Auki ollessaan kita on viitisen milliä auki, eli vähintään riittävästi jopa rouhintakäyttöön. Kiinni ollessaan kidan saa suljettua kokonaan. Kaikkein ohuinta lastua ja hienointa jälkeä sain aikaan kun suljin kidan vain noin 0,1-0,2 mm kapeaksi hiuksenhienoksi raoksi.
Pelkäksi demoksi ajatellusta höylästä tulikin niin hyvä että se päihittää tähän mennessä voittamattomana pitämäni 1800-luvun lopun Stewart Spiers of Ayrin silityshöylän, joka on tähän asti ollut oma ykkössuosikkini silityshöylänä.
Pekka