Kotiverstaan keskustelupalstalla
esitettiin toivomuksia yksinkertaisesta ja helposta höylämallista, jota
sitten voisi verstaslaisten kesken kopioida. Päätin sitten ottaa pallon
kiinni ja tehdä yksinkertaisen puurunkoisen höylän, joka kuitenkin
olisi monipuolinen ja helppo käyttää.
Höylän perusajatus on
peräisin kuuluisalta puusepältä James Krenovilta, joka on tehnyt
tuollaisia höyliä tuhatmäärin sekä itselleen että myyntiin. Perusajatus
on tehdä höylä kahdesta "poskesta" joiden väliin liimataan kaksi terän
levyistä palikkaa terän tueksi ja höylänkidan etureunaksi.
Oma
höylämallini on vähän kehitetty versio kiinteäkitaisesta perushöylästä.
Koska höylän monipuolisuus riippuu höylänkidan koosta, halusin kidasta
säätyvän. Terän leveydeksi valitsin vähän tavanomaista kahden tuuman
terää (51 mm) kapeamman 45-millisen, koska 50-millistä puutavaraa on
helposti saatavissa ja siitä tulee höylätessä ihan luonnostaan sopivaa
tavaraa 45-milliselle terälle. Höylänkidan täytyy olla pari milliä
leveämpi kuin itse terä, joten tässäkin kidan leveys on melko tarkkaan
47 mm. Terää pitää pystyä säätämään myös sivusuunnassa, joten kita ei
saa olla liian ahdas.
Puukasasta löytyi pätkä 50-millistä
tammea, jossa oli paha halkeama, mutta joka muuten oli hyvää ja
suorasyistä. Höylään tarvitaan 50 millistä lankkua kaksi kertaa höylän
pituus: ensimmäisestä palasta tulee sisäosat ja toisesta halkaistaan
posket sekä kiilaan ja kitapalaan tarvitava hiukan paksumpi pala.
Itselläni ei ole pöytäsirkkeliä, joten vetäisin jälkimmäiseen palaan
vedot käsisirkkelillä, sahasin palat irti ja höyläsin sopivaan
paksuuteen.
Seuraavaksi
rakensin osat säädettävään kitapalaan. Ensin otin 6 mm messinkilattaa
ja tein kitapalaan upotuksen lattaa varten. Latan reunat viilasin
alaspäin leveneviksi, niin että se pysyy kiinni pelkällä epoksilla.
Lattaan vedin 6 mm kierteen ja kiertetin myös kaupasta ostettuun
messinkivetimeen saman kierteen. Kidan eteen tulevaan kiinteään palan
porasin pari 7 mm reikää ja talttasin välin auki siten että kitapalan
ja kiristysnupin yhdistävä 6 mm kierretanko mahtui liikkumaan vapaasti.
Tässä vaiheessa kitapalan takareunaan kannattaa jättää n. 10 mm
ylimääräistä myöhempää katkaisua varten.
Sahasin
taaemman, teräpedin muodostavan palan 48 asteen kulmaan ja putsasin
pinnan kulmauslaudala. Koska tuolle kulmalle ei ollut sopivaa tukea,
piti höylääminen tehdä kulmauslaudan päällä vapaalla kädellä. Onnistui
ihan hyvin niinkin. Valmiiseen pintaan merkitsin teräpaketin
kiinnitysruuvin kokoisen tilan ja talttasin sen auki.
Sen
jälkeen tuli osien liimaus. Liimana käytin West Systemsin epoksia, jota
nyt sattui olemaan kellarissa. Liimatessa etupalan alapuolelle jätetään
kitapalan paksuinen tyhjä tila. Osa jota pidän kuvassa sormella otetaan
siis pois liimauksen ajaksi, se on kuvassa vain mitan vuoksi.
Muista
poistaa kaikki ylipursuava liima kidasta ja kitapalan urasta
tuoreeltaan vaikkapa siklin kulmalla. Muualla ylimääräinen liima ei
haittaa mitään, mutta näistä paikoista kovettuneen liiman poistaminen
on todella vaikeaa.
Osien paikoittaminen ei ole tässä
vaiheessa aivan millin päälle. Tärkeää on, että kitapalan säätö tulee
osapuilleen kohdalleen ja että osat ovat suunnilleen suorassa linjassa.
Ylimääräinen höylätään kuitenkin myöhemmin pois.
Kun
liima on kuivunut, höyläile päällinen ja pohja siistiksi. Tässä
vaiheessa voit myös sovittaa ja lyhentää kitapalan kohdalleen. Laita
terä paikalleen ja mittaa kitapalan takareuna siten että kitapala
sulkee säätönsä taka-asennossa kidan kokonaan ja että säätövaraa on
vielä milli pari taaksepäin. Tällä tavalla saat suljettua kidan myös
myöhemmin vaikka joutuisitkin oikaisemaan pohjan myöhemmin ja kidan
säätöä joutuu kiristämään taaksepäin.
Tee myös kiila ja poraa
poikkitappi sitä varten. Kiilan sopiva kulma on 7-9 astetta. Jos teet
poikkitapin metallista, niin kulma saa olla loivempi, puutapilla vähän
jyrkempi. Reiän paikka on helppo arvioida kun piirrät höylän kylkeen
teräpedin kohdalle viivan ja mallaat terän ja kiilan muodostamaa
pakettia siihen päälle. Itse tein tapin messinkitangosta, mutta 12 mm
puutappi tai vaikkapa pultista katkaistu suora pätkäkin käy.
Tämän
jälkeen voit toteuttaa luovuuttasi ja muotoilla höylän oman makusi
mukaan. Itse pidän klassisesta muotoilusta, oman höyläni malli on
lähellä brittiläistä "coffin smoother"-mallia. Höylän muoto on saanut
nimensä päältäpäin englantilaista ruumisarkua muistuttavasta
muodostaan. Muodossa on etuna se, että höylän keskiosaan saadaan massaa
ja leveyttä ja silti kavennetuista etu- ja takapäistä saa mukavasti
kiinni. Muotoile myös kiilan pää mukavaksi, pelkkä katikas kiilanpää
näyttää kolholta. Tee myös viisteet kiilan reunoihin, niin ettei
kiilanreunasta lohkea paloja kiilaa kiristäessä.
Höyläsin pohjan
liimauksen jälkeen jo suoraksi, mutta oikaisin pohjan vielä muotoilun
jälkeen lasilevyn ja hiomapaperinauhan kanssa.
Viimeisenä
tuli pintakäsittely. Imeytin pintaan ensin reilusti pellavaöljyä, jonka
anoin imeytyä muutaman tunnin. Sen jälkeen vedin pintaan muutaman
kerroksen tummaa sellakkaa. Viimeiseksi hioin pinnan kevyesti
karhunkielellä ja vedin pintaan itse keitellyn vahan, jonka kiillotin.
Pari
kuvaa höylänkidasta. Auki ollessaan kita on viitisen milliä auki, eli
vähintään riittävästi jopa rouhintakäyttöön. Kiinni ollessaan kidan saa
suljettua kokonaan. Kaikkein ohuinta lastua ja hienointa jälkeä sain
aikaan kun suljin kidan vain noin 0,1-0,2 mm kapeaksi hiuksenhienoksi
raoksi.
Pelkäksi
demoksi ajatellusta höylästä tulikin niin hyvä että se päihittää tähän
mennessä voittamattomana pitämäni 1800-luvun lopun Stewart Spiers of
Ayrin silityshöylän, joka on tähän asti ollut oma ykkössuosikkini
silityshöylänä.
Pekka