Olet täällä

Rimakansi kylpyhuoneeseen




Rimalattia ilmestyi jo kylpyhuoneen ensimmäisiin luonnoksiin. En edes muista että mistä idea pulpahti alunperin. Toisaalta puuveneiden kanssa pitkään touhunneena en oikeastaan ihmettele että rimakansi tulee mieleen jos miettii että ”minkäslaisen lattian voisin saada pitämään vettä”

Kylpyhuoneen lattian rungossa on kaksi 12 mm sekavaneria noin 400 mm jaolla olevien niskojen päällä. Levyt on vielä liimattu toisiinsa kiinni, joten rakenne on hyvin jäykkä. Käytin kahta 12-millistä yhden paksumman sijaan, koska lattia on leveämpi kuin vakiomittainen vanerilevy. Nyt sain saumat limitettyä eri paikkoihin eri kerroksissa. Päällimmäisenä on kolme kerrosta Mapein vesieristettä.

Materiaaliksi halusin jotain muuta kuin tiikkiä, erityisesti koska kylpyhuoneen lattia nyt kuitenkaan ei ole samanlaiselle rasitukselle alttiina kuin veneen kansi. Ekopekkana en halunnut käyttää sademetsäpuita, eikä kylppärissä ole jalopuuta muualla kuin suihkukaapin kynnyksessä, johon sentään kierrätin kyynärän mittaisen klapin telakan nurkasta plokattua tiikkilaudan jämää.

Rimalattian teko aloitetaan mittaamisella ja kehysten sovittamisella. Kehyslaudat, veneessä skandekit ovat yleensä leveydeltään vähintään 2-3 kertaa riman leveys. Ota myös huomioon mahdolliset jalkalistat, jotka peittävät osan reunimmaista rimaa. Kehyslaudat eivät ole sinänsä välttämättömät, mutta ne itse asiassa helpottavat lattian sovitusta ja ennen kaikkea antavat hienosti ryhtiä lattialle.

Lattian kallistus oli hoidettu vähän tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Lattia on suora, mutta se on kokonaisuudessaan rakennettu kallistumaan viemärinurkkaa kohti. Tämä olisi jättänyt lätäkön viemärin taakse nurkkaan, joten halusin kallistaa kehyslautojen avulla koko lattiaa ”altaaksi”, joka kaataisi viemäriin päin myös nurkasta. Kun kehyslaudat olivat höylättynä 22 mm paksuja ja rimat vain 11 mm, päätin lisätä reunalautoihin reunaan raamin, jotta lattiaan sai sekä hienosti kolmiulotteista ulkonäköä että sen puuttuvan kaadon takanurkkaan. Pinnasin sen verran että ajoin itse huulloksen sirkkelillä ja höyläsin kehysmuodon tarkoitukseen tehdyllä höylällä. Sen jälkeen sahasin kehyslautojen nurkat jiiriin ja sovitin ne kuiviltaan paikoilleen.




Lattian teossa päädyin Tremflexin massoihin. Ne ovat edullisempia kuin Sian vastaavat, ja kun tuntui ettei millään viitsisi maksaa ”sikalisää”, niin halusin kokeilla Tremflexin massoja. Pohjaliimaksi valittiin maahantuojan kanssa PL200, koska arveltiin, että se sopisi parhaiten vesieristeen päälle. Saumoihin tuli Tremflex HS ja kun tartunnasta sen paremmin vesieristeeseen kuin lämpökäsiteltyyn koivuun ei ollut varmuuutta, niin pohjalle otettiin primer varmuuden vuoksi.

Saumausaineen määriin on laskuri Tremcon esitteessä. Nyrkkisäännöksi voisin sanoa, että pohjaliimaa kannattaa varata sama määrä tai aavistuksen verran vähemmän kuin saumamassaa. Pohjasauma toimii parhaiten, kun liimasauman paksuus on pyöreästi milli. Nollasaumalla massan elastisuus ei toimi, joten massaa kuluu aika lailla.

Sivelin koko pohjan primerillä, joka haisi ihan laimennetulta kontaktiliimalta ja tuntuikin samalta aineelta. Pohjaliiman tursotin leveiksi makkaroiksi suoraan patruunasta ja kampasin auki liimanlevityslastalla, jotta pystyin olemaan varma että liimaa tulee joka paikkaan lattiarimojen alle. Kehyslautojen kiinnitys kävi laudan läpi poratuilla ruuveilla, jotka tapitettiin päältä lämpökoivusta poratuilla tapeilla ihan kuten veneen kannessa.




Itse rimoja en viitsinyt ruveta tapittamaan yksitellen, eikäpä sitä moni veistäjäkään tänä päivänä tee. Rimat ovat siis liimalla kiinni lattiassa, kuten aika yleisesti tämän päivän vanerin päälle rakennetuissa rimakansissa.

Jotta lattia pysyy rytmissään ja saumoista tulee oikean levyiset, saumoihin pitää tehdä välipalikat, ”rytmikapulat”. Näitä ei tarvitse olla joka saumaan, mutta vähintään kolme per sauma, vähintään 80 sentin välein ja vähintään neljää saumaa varten kerrallaan. Ja lisäksi toiseen päätysaumaan päätypala, toinen pääty tulee sitten riman pituuden mukaan. Sopiva määrä kerralla liimattavaksi on 3-4 rimaa kerrallaan, muuten sotkee itsensä jos joutuu kurottelemaan leveämmän liimarannun yli.

Työ sujuu helposti: liimaa lattiaan, rimat päälle, rytmikapulat väliin ja saumoihin puuruuvi isolla prikalla niin että prikat puristavat rimat lattiaan. Ja seuraavan satsin voi aloittaa heti kun edelliset ovat kiinni.




Saumaus käy myös suhteellisen nopeasti, mutta käy kämmenille. Jos lattiaa on enemmän, niin kannattaa harkita akkukäyttöisen kittipyssyn lainaamista. Montaa kymmentä neliötä ei jaksa puristella käsikäyttöisellä kittipistoolilla.

Laitoin saumoihin primerin saumamassan alle pienellä pensselillä. Saumamassan ohjeissa todettiin, että tätä ei tarvittaisi kuin rasvaisilla puulajeilla, mutta lämpökoivun liimaaminen on muutenkin vaikeaa, joten primer tuli varmuuden vuoksi.

Ennen saumaamista katkoin tapitukset mittaansa. Koska en ollut aiemmin saumannut tällaista ”muotokehyksellä” tehtyä kantta, niin tein pienen virheen nurkkien kanssa. Vaikka muuta osaa lattiasta ei teippaisikaan, niin nurkkien saumauksen puhdistus olisi onnistunut monin verroin helpommalla jos olisin teipannut saumat, vetänyt ne tasaan ja poistanut teipit samantien. Tasaista lattiaa on helppo hioa, mutta kone ei mahdu nurkkiin.

Lopun edestä saumaus oli suoraviivaista työtä. Ensin pursotetaan sauma kukkuroilleen kittiä pieni ala kerrallaan. Kitti ei välttämättä täytä saumoja täydellisesti jos sitä ei työstä lastalla, joten seuraava vaihe on painella ja levittää kitti lastalla saumoihin. Pinta kannattaa kaapia lastalla melko kuivaksi, jotta hiottavaa jää vähemmän.




Voisi äkkiseltään kuvitella että kittaaminen kävisi helpommin jos teippaa koko lattian, kittaa, vetää teipit irti ja ihastelee valmista lattiaa. Ihan niin helposti se ei käy: lattia on hiottava joka tapauksessa, koska rimat eivät asetu ihan täydellisesti samaan tasoon, varsinkin kun ala tehdään muutama rima kerrallaan. Hionta tehdään nauhahiomakoneella ja karkealla paperilla. Anna koneen liikkua koko ajan, koska nauhan reuna voi helposti tehdä jälkiä ja liian pitkään yhdessä paikassa jynssäämällä voi saada myös loivareunaisen kuopan lattiaan.

Seuraavaksi pinta silotellaan epäkeskolla. Yleensä lattian teko jätetään tähän vaiheeseen, itse höyläsin ja siklasin pinnan vielä loppuun, jotta sain kauniin höyläkiiltoisen pinnan lattiaan. Hiomalla samaa kiiltoa ei saa koskaan, vaikka käyttäisi kuinka hienoa paperia.




Viimeiseksi vedin pintaan neljä kerrosta Osmo Colorin vahaa. Ensimmäinen kerros oli hyvin ohut, jotta Osmo ei imeytyisi liian syvälle ja tummentaisi pintaa liiaksi. Tällä tavalla sain hyvin tarkkaan tiikin sävyisen pinnan aikaiseksi.




Pekka

Kommentit

Hei Pekka,

muistan lukeneeni jostain aikaisemmin skeptisyydestäsi lattialämmitystä kohtaan. Jaan osittain näkemyksesi asiasta. Varsinkaan en halua laittaa sähkökaapeleita lattian alle. Lattia saattaisi tuntua lämpimältä, mutta en voisi sanoa, että se tuntuisi mukavan lämpimältä. Mielenkiinnolla luinkin juttusi rimakansilattiasta. Lämpökäsitellystä puusta on ymmärtääkseni "palanut" osa selluloosasta, jolloin sen ymmärtääkseni pitää olla kevyempää ja siten nopeammin jalan alla lämpeävää jalan omasta lämmöstä. Mitkä ovat omat kokemuksenne ja miten lattia on muuten toiminut? Ilmeisesti varsinaisessa suihkukopissa sulla on kuitenkin laatoitus, kuvien mukaan näyttäisi siltä.

Ei kummempia. Jos muistat, niin kävit katsomassa mun folkkaria Espoon Tontunmäessä. Valitettavasti taloprojekti vei munkin aikani ja vene on yhä pukeilla. Yritin päästä siitä eroon eli siis saada se parempiin käsiin, mutta siinä kunnossa en löytänyt parempaa ottajaa kuin itsekään olen. No, talon jälkeen on sitten sen vuoro.

Terveisin,

Kurt

Suihkupuolella mulla on lattialämmitys sen suunnilleen neliön alueella. Kuivalla puolella lattialämmitystä ei ole, mutta lattia tuntuu kyllä lämpimältä jalkaan. Kun pinnassa on vaan Osmo niin siellä on ihan kiva kävellä paljain varpain.

 Projekteilla on aina tapana venyä, kyllä se veneprojektikin sieltä tulee

 Pekka 

Terve

Onko nyt vähän reilun vuoden aikana tullut uusia kokemuksia käytöstä?

Olen pohdiskellut tätä rimakansi vaihtoehtoa yläkerran vessaan. Vessa on periaatteessa kuiva, siivouksen ja vahinkojen yhteydessä lattialla voi olla vettä.

Ongelma jonka takia joudun pohtimaan tätä, on vesi kiertoinen lattialämmitys. Minulla on (tulee olemaan) vesikietoinen lattialämmitys. Lattialämmitys on toteutettu kipsilevy soiroilla, ja niiden väliin valetulla massalla. Muualla huoneistossa on lautalattia, ja sen tekminen on helpohkoa koska massa erottuu kipsilevystä. Ja kipsilevyn kohdalle voi turvallisesti lyödä naulan.

Mutta vessassa on vesieristys ja siitä ei enää kipsilevyt erotu. Tästä johtuen ruuvaaminen ei taida onnistua turvallisesti. Onko olemassa hyväksi koettua tapaa liimata rivat ilman sauman puristus ruuvia?

Mikko

Toi on nyt ollut käytössä kaksi ja puoli vuotta ja toimii mainiosti. Olen sen vahannut Osmolla tähän mennessä kahdest, ja se on riittänyt huolloksi pyyhkimisen lisäksi. Eli ei valitettavaa.

Eipä siinä kipsilevyssä pysyisikään ruuvi, niin että jotain muuta täytyy joka tapauksessa keksiä. Mun kaverilla on nyt vastaava lattia jossa on tiikkirimat vesivanerin päällä ja sen kanssa lattialämmitys.Voisit ehkä ajatella kumminkin jotain välivaneria sinne. 

En millään pysty uskomaan että lattiasta tulisi hyvä jos sen liimaa suoraan kipsilevyyn. Vuoden mittaan eläessään lattiarimat kuitenkin turpoaa ja mun pelko on se että kipsilevystä repeää sitten pintapahvi mäkeen jos lattia haluaa ruveta turpoamaan kuprulle ylöspäin. Mutta mä olen muutenkin skeptinen kipsilevyn suhteen. Kylppäriin en laittaisi mokomaa ikinä, vaikka siitä nyt väliseiniä saakin.

Telakalla äijät liimaa kansilankkuja laivan kanteen ihan vaan painamalla laudat paikalleen hiekkasäkeillä. Helsingissä taidettiin niitä propatakin, mutta esim. Fincantierilla pojat teki niitä hiekkasäkkihommina. Noin ohuessa rimassa se vaan ei oikein tahdo toimia, taikka sittenpuoli lattiaa pitäisi täyttää hiekkasäkeillä.

Pekka

Nyt kun tarkemmin pohdiskelen, on alakerran valmis vessa tehty niin että kipsilevyjen yli valettiin lattia laasti. Eli vesieristettä ja laattoja ei kiinnitetty suoraan kipsilevyihin. Kipsilevyt on vain täyte kerroksena, kuten kuivissakin tiloissa. Missään ei ole kiinnitetty mitään kipsiin vaan kipsi läpi.

Vanerista tuli mieleen että kaveri jyrsi vanhaan puu lattiaan putken uran. Joten mä voisin korvata kipsin suoraan vanerilla, ja siihen rimat kiinni. Vanerien väli täyteen betonia, vesieriste ja rimakansi...
Vessahan melkeen valmis

Tässäkin tulee kosteus ja lämpö jännityksiä, mutta kai ne massojen joustot tämän kestää.

Vielä, löysitkö rimat jostain valmiina vai sahasitko itse laudasta?

Mikko

Lisää uusi kommentti

BBCode

  • HTML merkit ovat kiellettyjä.
  • You may use these tags: [abbr], [acronym], [b], [center], [code], [color], [define], [font], [h1], [h2], [h3], [h4], [h5], [h6], [hr], [i], [img], [justify], [left], [list], [node], [php], [quote], [right], [s], [size], [sub], [sup], [u], [url], [wikipedia], [youtube], [ol], [ul], [table]
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • Ccfsmileys content filter.
  • HTML merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
By submitting this form, you accept the Mollom privacy policy.